Ystävät ovat aarre

Eikä mitään kuvia tälläkään kertaa. Kun en oo omalla koneella enkä tykkää puhelimesta kuvia siirrellä. Hih. Eli jos kiinnostaa, niin voi lukea, mutta ei oo pakko.

Tää on sitten kummallista, kun olin kirjoittanut jo aika paljon ja sitten tää kone rupes näyttämään jotain ihmejuttua, että pitäis kirjatuua uudelleen. Ja kas kummaa, tekstini katosi. Nyt sitten kirjoittelen uudelleen. Tosin en muista, mitä olin kirjoittanut, mutta ei kai sillä ole väliä.

Niistä ystävistä mun piti kirjoittaa. Kun vuoden 2017 syksyllä elokuun viidentenä olin esikoisen lapsia hoitelemassa, mursin nilkkani pahasti heittäessäni roskapussia roskikseen. Liukastuin ja kas, alta aikayksikön istuin märällä nurmikolla. Ja nuo kamalat ja niin ihanat crocsit lienevät syynä tähän. Noh, ne ovat lentäneet roskikseen ajat sitten. Kun jouduin leikkauksen jälkeen olemaan varaamatta kaksi viikkoa (eka viikon sairaalasta pääsyn jälkeen sain viettää välipojan luona)  ja neljänä seuraavana viikkona sain varata 25 %  (miten sen muka sitten tietää, milloin on tuon verran varannut?), niin ystävät kävivät mua auttamassa. Mulle laitettiin ruokaa, imuroitiin, kasteltiin kukat, ravisteltiin matot jne. Olihan sen mukavaa.

Nyt taas mulla on sellainen tilanne, että ystävät ovat olleet yhteydessä ja ilmaisseet itsensä. On sitten niin ihanaa omistaa paljon ja ihania ystäviä. Ja uusia tulee kovaan tahtiin. Kappas vaan. En olisi tainnut edes taloudellisesti pärjätä ilman ystäviä, vaikken keltään mitään pyytänytkään. Tämä elämä on sitten välillä ihmeellistä.

Nyt taidan mennä laittamana ruokaa. Heippa taas seuraavaan kertaan!

Efesolaiskirje 4:32 "Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."