Kyllä kesti ennen kuin pääsin tänne kirjoittamaan. Mulla on nimittäin nykyään kaksi sähköpostiosoitetta ja tämä blogi on vanhalla osoitteella enk ämillään muistanut salasanaa eikä se oikein tuntunut auttavan, että ilmaisin asian. No nyt kuitenkin pääsin tänne ja tuossa on kaatunut puu. Käveltiin nimittäin metsässä, kun siellä ei ole lunta ollenkaan, mutta myrsky oli kaatanut monta puuta.
Tuo yksi meni polun yli. Hessu kysyi kierretäänkö ja minä itsepäisenä tyttönä halusin vain mennä siitä yli. Mutta joutuihan Hessu mua auttamaan siinä. Meni ensin itse yli ja tuki mua sitten, kun minä punnersin yli.
Niin mun piti kirjoittaa siitä, etten millään osaa siirtää kuvia puhelimesta enää tänne läppäriin, kun tähän laitettiin Windows 10 seiskan tilalle. Kääk. Välillä se onnistuu, sitten taas ei. Kummallista. Mutta tekniikkahan on ihmeellistä. Pitänee pyytää apua osaavilta.
Ai niin, taitaa olla kulunut jo puoli vuotta, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Olen asunut Ylöjärvellä ja ollut naimisissa Hessun kanssa jo vuoden. Matin kuolemasta tuli eilen kolme vuotta. Mehän mentiin Hessun kanssa yhteen nopeasti, seurusteltiin kokonainen viikko. Hän on todella ihana mies. Just sellainen, jonka mä tarvin ja Hessu sanoo minusta samaa. Olen kuulemma vielä ihanakin. Hupsista. Minäkö? Mutta hänen mielestään olen ja se mulle riittää. Mutta en halua enempää repostella suhdettamme täällä. Sen kuitenkin haluan sanoa, että on ihanaa saada "uusi" elämä näin vanhana. Kun tietää elämästä ja rakkaudesta jo jotain - ehkä vähän enemmänkin.
2.Kor. 6:2 "Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti