tiistai 20. lokakuuta 2009

Vapaus koitti


Voi pojat ja tytöt, mikä päivä!


No niin, nyt se sitten alkoi - se vapaus. Loppuvuosi vapaata ja vuoden vaihteesta harjoittelu. Eilen pomo sanoi, että mua tullaan hakemaan tänään töihin klo 8.20. Heräsin ajoissa, jo puoli seitsemän, kun piti vielä viimeistellä kakut tomusokerilla ja järjestää kuljetus turvallisesti seitsemälle kakulle.



Näinhän se sujui ongelmitta. Varsinkin, kun H-hetkellä auton torvea töötättiin ja oven avattuani näin, millä mua tultiin hakemaan



Jos et heti arvannut, niin kyseessä on vuoden 1963 mallia oleva Thunderbird. Mikä nyt sitten se päänimi onkaan, en tiiä, mutta hieno auto. Vihreä sisustus, vain turvatyöt puuttuivat. Näin sitä mentiin seppele päässä, sillä minut kruunattiin ennen matkan alkua



Työpaikkani oli koristeltu Juniorilipuin ja tipusin. Sammakko istui tuolilla.




Kello yhdeksän mua kehotettiin saapumaan aulan taukotilaan, ja arvatkaapas mitä? Sain ensimmäisen serenadini, kun seitsemän komeaa urosta kajautti "Sä kasvoit neito kaunoinen..." ihan kaikki säkeistöt. Taisi tulla hieman kosteaa linssiin. Sitten Tiina-pomo piti kauniin puheen ja sain kukkia ja lahjan.


En viitsi laittaa tänne henkiöiden kuvia, joilta ei ole lupaa, joten saatte tyytyä kuvittelemaan kuoron ja muun yleisön, jota päätteeksi kävin halaamassa.


Lounaalle minut vietiin Strampenille. Sillä aikaa, kun Tiina kävi tankkaamassa autonsa, minä käväisin Museokadun toimipisteessä helssaamassa tutut. Seuraavaan ohjelmanumeroon piti valmistautua puoli kolmeksi. Siinä välissä kävin tervehtimässä ja hyvästelemässä koko talon väen - siis ne, jotka olivat paikalla.


Kakskytyli kaksi tiimiläiset kansoittivat huoneeni kysellen joko olin käynyt kahvilla. Ja että pitäisi valmistautua. Jouduin vähän paniikkiin, kun yhtäkkiä piti tyhjentää sähköposti - onneksi kaiken muun olin jo tehnyt, luovuttanut virkapuhelimen muun muassa. Tiina lupasi hoitaa kulkuläpyskän ja henkilökortin palautuksen. Yhä ihmetellen pakkasin kaiken saamani tavarani - Seinäjoeltakin tuli lahjapaketti - ja takki päälle. Tiimiläiset seisoivat ympärillä ja ihmettelin eivätkö he tule mukaan, vain Tiina sovitti takkia päälleen. Sain vastaukseksi, etteivät he voi tulla sinne, mihin menen. Oho...mitähän tästä tulee?


Pianhan se selvisi, kun Tiina parkkeerasi Day Span eteen. Voi, ihanaa...pääsin lämminkivihoitoon tunniksi. Aahhh, mikä raukea olo sen jälkeen, kun lämpimiä - melkein kuumia - kiviä oli hierottu hellästi kehoni eri puolille ja kevyttä hierontaa siinä välissä.


Hoidon jälkeen Tiina toi minut kotiin. Kaiken kaikkiaan ihana viimeinen työpäivä - mikseivät kaikki työpäivät voisi olla samanlaisia.


Lähetin aamupäivällä kaikille entisille VLP:läisille kiitosmeilin, jossa oli runo Tänään (http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?917f8327-a910-45f1-a4d9-3d8a67c6365f) sain muutaman aivan ihanan vastauksen. Tyätovereita tulen ikävöimään. VLP:lle tai Anvialle ei ollut koskaan paha mennä töihin - se tosin ei johtunut itse työstä, vaan ihanista työtovereista.


Eli tässä sitä nyt sitten aloitellaan vapaarouvan elämää. Aamulla lähdetään siskoLiisan kanssa heti Tapiolaan Kaarina-siskon luo ja palataan lauantaina.


Tässä kaikki saamani kukat. Kotona odotti ihana orkideakimppu rakkaalta mieheltäni ja lahjakortti - kasvo- ja jalkahoitoon.



Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...