Ulpu oli vailla pekonikaalipadan kuvaa, joten tässä tulee
tein sen tänään kattilaan, kun rautapataan ei voi jättää seisomaan ja odottelamaan Munnia, joka tulee Hesasta illalla.
Täytteeksi pari kuvaa peräkamarin ikkunanäkymää ilta-auringossa
Mielestäni arkkitehti ei ole oikein onnistunut suunnitellessaan ikkuinoita tällaiseen rakennukseen, josta on niin mahtavat maisemat. Leveät välipuut, pienet ruudut ja osa ikkunasta peitetty vinorimoin. Ja keittiön ikkunasta ei pöydän ääressä istuessa edes näe kuin puiden latvoja ja taivasta. Olisi niin hauskaa seurata, mitä puutarhassa tapahtuu, mutta se pitää tehdä seisoen eikä siinä saa samaa tunnelmaa kuin jos voisi istuskella käsi poskella ja ihmetellä luonnon moninaisuutta.
Psalmit 103:15 - 18: "Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuikukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti