Mitäs nyt?

Sitä on sairastettu nyt toista viikkoa sellaista einiinvakavaaeikäeeskuumettakaan-tautia. Kurkku on ollut tosi kipeä ja yskiä rouskuttaa on saanut. Eilen tuntui jo aurinkokin sisimpään paistavan, mutta tänään taas - nukuttuani yhdeksään - on kuin jokin harmaa mantteli olis pudotettu mun ylle. Munni on lähdössä kaupunkiin ja eilen vielä ajattelin laittautua mukaan, mutta en kerta kaikkiaan saa ittestäni irti sen vertaa. On kuin lihaksetkaan ei enää tottelis.

Luulenpa kuitenkin sen johtuvan tuosta ulkona olevasta sumusta. On niin sakea, ettei edes veden pintaa erota puhumattakaan tiestä tuolla penkereellä tai Raippiksen sillasta. Pitäisköhän hankkia kirkasvalokorvakkeet?

Mutta kaikesta huolimatta päivä kuluu ja elämää eletään. Paremmin tai vieläkin paremmin. Kuka sitä edeltäkäsin tietää?

Tässä viikonvaihteessa rupesin ihmettelemään vihdoin ääneen sitä, miksi hanasta tulee niin vietävän kuumaa vettä. Päivä päivältä sai lisätä enemmän kylmää, jos aikoi sopivaa saada vuotamaan. Luulin Munnin rustailleen veden termostaattia, mutta tämä kielsi jyrkästi tehneensä mitään sen suuntaisia toimenpitetä tai edes koskeneensä lämminvesivaraajaan. No, eipä mitään, kun seuraavan kerran vettä tarvittiin, sitä suorastaan pärskimällä tuli hanasta. Ensimmäinen ajatus luonnollisesti oli, että siellä on ilmaa putkistossa. MUTTA kohta rupesin sanomaan - siis minä hoksasin - että mahtaakohan tuo vesi kiehua. Ja toden totta! Se kiehui. Ei muuta kuin sulake pois päältä ja valuttelemaan kiehuvaa vettä joka kraanasta. Putkimiestähän siinä tarvittiin. Hän sitten totesi varaajan olevan kaputt. No, eilen sitten saatiin uusi ja illalla jo lämmintäkin vettä.

Niin ja olenko edes maininnut noista vietävän vihulaisista, jotka ovat yrittäneet tehdä invaasiota meidän huushollissa? Siis sokeritoukista! http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRXk5TSI9WqRLdcYT_RV5WRIr-9UJUnuEileg8AM_qsRM8uMsDZ24jaJSY

Huh, eivät ole ollenkaan kivoja kavereita. Vaikkakin aivan vaarattomia. Niitä rupesi olemaan jo melkein joka paikassa. Kun oltiin hieman kauemmin poissa, niin esimerkiksi eteisen lattia vaan vilaji niitä. Oli jo ilmoitettu asunnon omistajallekin eli srk:aan. Sitten keksin keinon. Ostettiin purkki Raidia ja ruiskuttelin pahimpien paikkojen kuten eteisen, keittiön ja vessan lattialistojen reunat. No tosin vessassa ei sellaisia ole, mutta ruiskuttelin kuitenkin viemäriin ja kynnyspuun alle. Ja kas, vähitellen alkoi näkyä enää muutama ja nekin aivan pökkyräisiä. Muutenhan kun niitä yritti saalistaa, ne alkoivat pyöriä vinhatusti ympyrää ja luikata tiehensä.

No annapa olla, muutaman päivän kuluttua alkoi olohuoneen valtaaminen. Siellä niitä ei ollutkaan juuri näkynyt. Siispä sielläkin ruiskutuskierros. Ja nyt näyttää aika rauhalliselta. Tosin olen pannut merkille sellaisen seikan, että ne yksilöt, jotka tästä myrkytyksestä ovat selvinneet, ovat tummempia ja liikkuvat tosi hitaasti. Mahtavatkohan yrittää kehittää vastamyrkkyä myrkkyä vastaan? Siis tulla immuuniksi sille. No niin tai näin, nyt on niiden suhteen rauhallisempaa.

Asiasta kolmanteen. Meidän muutto siirtyy vuodenvaihteeseen, kun asunnon remontti viivästyy kuukaudella. Ehkäpä se kestetään, vaikka olisin kyllä mieluusti muuttanut jo jouluksi. No, nyt saadaan viettää vielä yksi joulu täällä meren rantamalla.

Luukas1:30—33 ”Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."