No niin, arvasinhan minä, että sinä ajattelet nyt jotain muuta kuin mitä se oli. Älä ajattele!
Me muisteltiin Matin työvuosia Vaasan pääkirkon töissä. Sieltä muistui niin monenlaista hauskaa juttua, että ei uskoisi olleen kirkossa töissä. Eniten nauratti tämä juttu (tosin sillä voi olla vaikutusta asiaan, että oli jo muisteltu niin monta muuta hauskaa juttua):
Kesäkeskiviikkoiltaisin oli kirkossa yleensä konsertti. Erään kerran sitten eräs urkutaiteilija oli vuorossa. Hän harjoitteli lehterillä ja Matti vahtimestarina kuunteli vieressä. Urkuri kysyi: "Voisitko sinä tulla kääntämään minulle lehteä?" Matti: "Voisinhan minä, mutta pelkään, että kääntö voi tulla väärässä paikassa." Nauroimme katketaksemme, kun kuvittelimme Mattia kääntelemässä nuottivihkoa urkurin soitellessa arvokkaasti ja sitten Matti kääntäisi lehteä ja urkuri menisi aivan sekaisin.
Välillä on otettu kiinni varkaita, välillä huollettu korkin päälle astuneita, joista eräskin pissasi penkille. Joskus tapettiin lokki kolehtihaavilla. Siis en minä, vaan hän. Kerran hän nousi urkujen päälle imurin kanssa - siivousfriikki kun on. Pesi ikkunoita ja lattioita siivoojan kanssa, tomutti mattoja ym. kivaa. Jossan vaiheessa hän totesi kirkon ulkopuolella olevien betonisten rännien alla olevien vesikourujen kaadon olevan väärään suuntaa. Ei muuta kuin lapio käteen ja kourut ylös ja uuteen, parempaan asentoon. Ja monenlaista muuta hommaa ja kommellustakin siellä on ollut niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka hän toimi ylivahtimestarina.
Ja erinäisiä kertoja minä vein ruuan sunnuntaina sakastiin, kun Matti ei ehtinyt kotiin syömään. Paiski töitä aikaisesta aamusta myöhään iltaan. Usein. Mutta kirkko olikin Matin kirkko. Ja leirikeskus on Matin leirikeskus. Eli poika on hoidellut työtään kuin omaansa.
Mutta ehkä se eläkkeellejääntikin tässä jossain vaiheessa tapahtuu ihan oikeasti. Toivossa on hyvä elää.
Kolossalaiskirje 4:17 ”Ja sanokaa Arkippukselle: "Ota vaari virasta, jonka olet saanut Herrassa, että sen täysin toimitat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti