Terassikirjoittelua

Ei tässä muuta kuin näyttö näkyy vähän huonosti. Istun nimittäin terassilla. Äsken otin pikku nokoset tässä isoM:n tekemällä laatikkopenkillä. Täällä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Jostain syystä.



Käytiin Köpingin markkinoilla Tervajoella. Ei viivytty kovinkaan kauan, oli aivan liian lämmin isoM:n sydämelle - ja vähän mullekin. Mutta valiteta EI.



Kyllä tämä kesä on ihanaa aikaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että meillä on ollut kylmä kesä, mutta minä en ole lainkaan kokenut niin. Olen nauttinut jokaisesta päivästä. Tosin ymmärrän, että muualla päin Suomea on satanut vallan eri lailla kuin täällä meillä, jossa ei todellakaan ole pitkään aikaan - oliskohan kahteen viikkoon - tullut kunnon sadetta. Joskus joku pisko on ripsinyt.



Tässä vähän terassikuvia



Kaikki varmaan kaipaavat kuvaa mun petunioista, tässä ole hyvä.





Tämä on kuulemma rysä





Tällainen mummo ilmestyi meille, kun Tiina ja pojat kävivät





Tällainenkin mummo täältä löytyi, aika kurjan näköinen



Viime viikolla oltiin lastenleirillä neljä päivää. Mun vastuulla oli uiminen ja pidin yhden Raamattutunnin pienille. Nehemiasta. Omastakin mielestäni se meni ihan hyvin. Pikkuiset kuuntelivat korvat höröllä eikä minkäänlaista häiriötä ollut. Muutenkin oli tosi mukava leiri. Paljon aurinkoa ja laiskottelua. Olin tosi väsynyt koko ajan - tosin olen ollut jo pari viikkoa - siispä vain notkuin kaiket päivät. Lukuun ottamatta noita äsken mainitsemiani vastuita.



Meillä on ollut vieras talossa jo 8 päivää.



Saanko esitellä kääpiösnautseri Fannyn, Cajsan koira. Ovat lomamatkalla ja koira on meillä hoidossa.



Fanny on aivan erikoinen koira - mun mielestä, kun enhän ole mikään koiraihminen - se on adoptoinut mut emokseen. En voi liikahtaa mihinkään, ettei se seuraa perässä, vaikka olis nukkumassa omassa petissä. Ei se isoM:ia seuraa, vain mua. Silti isoM on se, joka lenkittää Fannyn. Kerran lähdin aamulenkille sen kanssa. Oli kyllä vaikea lenkki. Mulle tuli jo alkumatkasta, jota oli yhteensä 800 m, aivan mieletön vessahätä. Se isompi. Loppumatkan jouduin juoksemaan. Sen jälkeen en aamulenkille ole lähtenyt.



Yhtenä päivänä ajattelin tarjota sille hienoa ruokaa ja ostin Cesar-rasian. Ei meinannut kelvata! Tosin hetken perästä kelpasi.



Meidän neljänneksi ainut tätimme kävi kahden serkkumme kanssa meillä kylässä. Ainut täti enää äidin puolelta. Olipahan mukava juttu. Ja tänään tapasin siellä markkinoilla myös yhden tätini. Hän on isän nuorin sisko, joka asuu Vaasassa. Ollaan nyt kevään aikana tavattu tätiä kaksi kertaa siskojen kanssa.



Tiistaina - eli yliylihuomenna - menen sairaalaan. Aikovat poistaa multa tähystysleikkauksella sappirakon. Saa muistaa rukouksin. Ei mua kyllä pelota eikä edes jännitä. Lienee aika rutiininomainen leikkaus, vaikka ainahan leikellessä voi sattua ja tapahtua. Kuten pikkuveljellekin, joka melkein menehtyi. Onneksi ei kuitenkaan.



Miten tämä kesä onkaan ihanaa. En osaa lakata siitä kertomasta. Tuo metsä tuossa edessä on kuin taivaan lahja. Aurinko ei porota liian suoraan ja kuumasti tänne, se toimii ikäänkuin suodattimena. Hieno takapiha tästä tuli, vaikka keväällä sen möyrittyäni ajattelin, ettei milloinkaan, kuuna kullan valkeana tästä voi tulla mitään kunnollista. Mutta ihmeellinen vain on tämä Luojan luonto. Se uudistuu joka kevät. Kuolee syksyllä ja taas keväällä maasta työntyy mitä ihastuttavampia versoja muuttuen lopulta mikä kukiksi, mikä marjaa kantaviksi. Marjoista puheen ollen, odotan kovasti vadelmien kypsymistä. Mansikoita on ostettu pakkaseen, mutta vatut haluan poimia. Tosin olen suunnitellut tuonne oikealle lupiinipenkkiin vattupuskia. Pitänee kysyä isosiskolta syökö rastaan vattuja. Niitä on täällä nimittäin enemmän kuin lääkäri määrää. Ei siis kannattane mitään marjapuskia laittaa. Mutta lupiinit aion jossain vaiheessa kaivaa ylös. Ovat kauniita, kun kukkivat, mutta siihen se sitten jääkin.



Kuvat on muuten asiasta toiseen otettu "uudella" puhelimellani, joka on eka kosketusnäyttöpuhelimeni. Sain sen Tiinalta ja Jarilta ja olen tosi iloinen siitä. Olen jopa jo oppinut sitä käyttämäänkin. Tosin navigointia vielä haluan oppia, mikäli se nyt sitten tuossa mallissa toimii. Tiinan mukaan voi olla hieman epävarmaa suunnistaa sen avulla. Onneksi isoM sai maanviljelijältään navigaattorin autoon. Ei tosin olla sitä vielä käytetty.



Niin käväisin etupihaakin kuvaamassa. Tässä olkaapa hyvät, ellei kuvien paljous jo kylästytä. Ja jos kyllästyttää, lopeta lukeminen tähän.







Nämä kuunliljat hain Lepikosta - ihan luvalla. Ovat kyllä tosi mahtavia juurtumaan ja kasvamaan





Dianaa on makkarin ikkunan edessä ja varaston seinällä





Varasto









Pelargoneja  ynnä jotain muuta



Ja vielä yksi kuva takapihalta







Melkein maan tasalle leikkaamani juhannusruusupensaskin on kirvoittunut kovaan kasvuun.



No niin, eiköhän tämä jo riitä näiden hiljaisten viikkojen koraukseksi.



Psalmit 62:2—3 ”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.”