Koiranputkipitsiä ja kummityttöä

Minulle on koiranputki aina edustanut kesää. Kun näen niitä isona pitsiverhona, tiedän että on kesä, vaikka sää olisi mitä tahansa. Naapurin takapihalla niitä on, siis saan ihailla tuota herkkää ja kaunista näkyä joka päivä niin kauan kuin kukkivat.

Voiko olla kesäisempää näkyä?

Olen odottanut kovasti juhannusruusupensaan kukintaa. Mikäli rakkaat lukijani eivät muista, niin mainittakoon, että terassin edessä oli iso puska, josta siirsin noin 3/4 toiseen paikkaan. Jätin vain pienen puskan terassin nurkalle. Leikkasin myös pensaan alas. Myös siirretyt ovat lähteneet alkuun ja kasvavat normaalisti. Kovasti on nuppujakin, mutta jokin sitä pensasta vaivaa. Jotkin lehdet - tosin ihan vain muutamat - käpristyvät. Eikä kukintakaan ole niin ihanaa kuin odotin. Tässä näyte

Toki nämä kukat ovat ihan ok, mutta kaikki eivät ole. Osasta on jäänyt toinen puoli avautumatta ja hivenen ruskistunut. Mikä lie tauti? Liisaaaaaaa....

Haettiin eilen Jaana-kummityttö meille muutamaksi päiväksi. Ja sitten onkin saatu pelata korttia ihan urakalla. SkipBota ja Unoa. Tuosta ensin mainitusta tykkään tosi paljon, mutta eihän sitä koko ajan jaksa pelata. Paitsi Jaana. :)

Saan mahdollisuuden ommella Nellylle mökin kesähuoneeseen ikkunaverhot. On aika haastava tehtävä, kun ikkunat ovat kolmion muotoiset. Verhotkin tulevat samanmuotoisiksi ja ne kiinnitetään koukkuihin joka nurkasta. Meneillään on kankaan valinta. Niitähän mulla on komero pullollaan. Siis kaikennäköisiä verhoja ja niihin soveltuvia kankaita. Laitoin miniälle kuvan ja varmaankin illalla saan vastauksen, kun Nelly on tehnyt valintansa.

Sain jonkinlaisen kohtauksen aamulla. Ryhdyin siis siivoamaan keittiötä höyrypesurilla. Aika likaiseksi tuli mikromoppi laatoista, hanasta, hellasta ja pöytäpinnoista. Myös kaappien ovet saivat hienoisen käsittelyn. Tai siis pienoisen. En jaksanut olla niin hirveän perusteellinen. Vessan pölyt ja muut saivat myös kyytiä. No menee taas hetki ennen kuin tarvii uusia homma.

Äidillä oli tapansa sanoa, että laiska töitänsä lukevi. Hänellä oli tosi monia nasevia sanontoja. Olen viime aikoina muistellut usein äitiä ja ikävöinyt häntä. Koen, etten ollenkaan osannut ottaa häntä huomioon viimeisinä vuosina niin kuin olisi tyttären pitänyt. Vaikka meitä tyttäriä olikin silloin vielä neljä. Enää on kolme jäljellä. Monta kertaa jouduin pyytämään äidiltä anteeksi käytöstäni. Ja aina hän antoi. Mitä äiti ei tekisi lastensa takia?

Sitä niin helposti ajattelee, että nyt tekisin toisin. Mutta totuus lienee, että samaan ansaan sitä lankeaisi aina vain uudelleen. Toisaalta voi ajatella, että yhteys äitiin on niin läheinen, että voi päästää negatiivisiakin tunteita pihalle pelkäämättä, että hän hylkää. Olen viime aikoina huomannut itsessäni hylkäämisen pelkoa. Varmaankin johtuu jätetyksi tulemisesta. Vaikka siitä on jo niin kauan - 22,5 vuotta - ja aika sekä tunteiden käsittely on parantanut haavat, niin silti on jotain jäänyt jäljelle. On aika hassua, että tiedostan sen vasta nyt. Typykän kanssa olen siitä puhunut. Mutta tiedostamalla ja asiaa käsittelemällä, voi vapautua. Näin olen kokenut niin monen monta kertaa. Rankinta onkin omien kipukohtien tunnistaminen ja hyväksyminen. Mutta se on mielestäni edellytys sille, että voi parantua ja oppia uusia ajattelutapoja. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että en olisi selvinnyt näin hyvin kaikesta siitä, mitä avioero tullessaan toi, ellen olisi voinut turvautua Jumalaan.

Vasta viime vuosina olen nähnyt eron vaikutuksen myös lapsiini. Siinä omien kipujen keskellä ei ollut voimavaroja eikä ymmärrystä ottaa heitä huomioon niin kuin tänään ajattelen, että olisi pitänyt. Mutta on tärkeää osata antaa myös itselleen anteeksi. Sitä on kuitenkin toiminut niin hyvin kuin siinä tilanteessa ja niillä voimavaroilla sekä ymmärryksellä on kyennyt. Olen tosi iloinen siitä, että minulla on niin hienot lapset. Ja miniät. Ja maailman ihanimmat lastenlapset. Se on ääretön voimavara ja kiitoksen aihe. Joka päivä.

2.Pietari 3:8 "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä rakkaani salassa, että yksi päivä on Herran edessä  niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä."