Koiramaista elämää

Oijoi, kun olen ollut laiska kirjoittelemaan. Molemmat blogit ja tietenkin lukijat ovat odottaneet kovasti uusia postauksia. Mutta en oo jaksanut!

Sunnuntaina  eli toissapäivänä meille saapui kaksi vierasta.

Mustan te ehkä jo tunnettekin, sehän on Fanny, pojantyttären Cajsan ikioma kääpiösnautseri, jolla on maailman ihanin koiraluonne. Niin ja sitten tuo pieni pyörremyrsky kait kaipaa esittelyä. Bobo on nimi, mutta jo ensimmäisenä päivänä eli siis eilen sai se uuden nimen Pallero. Se sopii paremmin suomenkielisen suuhun. Pallero on ihan vauva vielä. Sen todistaa jo sen ensimmäiset merkkaukset: kakkaläjä sekä olohuoneen että keittiön matolla. Ja tämä kaikki alle kymmenen minuutin oleskelun. Eipä muuta kuin läjien poiston jälkeen kaikki matot saunaan pariksi päiväksi. Vierailijat nimittäin lähtevät tänään omaan kotiinsa. Niin matoista puheen ollen jätin tuon kuvan maton jäljelle, mutta eilen oli siihen ilmestynyt kostea jälki. Siispä sekin sai lähteä ja pääsee pesuun myöhemmin. Pakko myöntää, että myös tuon ulkoeteisen sininen matto on saanut merkkauksen. Mutta mitäs pienistä!

Alle puolen tunnin koirien tulosta huomasin keittiön lattialla kaksi veripisaraa. Kummallista! Hieman myöhemmin löytyi myös tuhrautunut verijälki. Munni entisenä koiranomistajana totesi, että mahtaa olla Fannylla kuukautiset. Soitin miniälle ja kysyin voiko se olla mahdollista. Ja sitähän se oli! Alkoi juuri sopivasti samana päivänä, kun hoito alkoi. Sain ohjeen tehdä sukkahousuista housut Fannylle ja laittaa sinne pikkuhousunsuoja. Onneksi olin niitä jostain kumman syystä ostanut muutama viikko sitten. Enhän sellaisia ole vuosikausiin enää tarvinnut.

Mitäs pidätte uusista pöksyistä?

Miniä varoitteli, että koira saattaa oudoksua pukimiaan ja alkaa repiä niitä. Mutta ei Fanny! Se on kyllä ehdottomasti maailman hienoin koira. Suhtautui aivan tyynesti uuteen asuunsa. Ulkoilulle lähdettäessä housut tietenkin oli riisuttava.

Pallero on niin vauva vielä, että kiusaa vanhempaaa koiraa jatkuvasti, tai ainakin silloin, kun ei nuku. Se nimittäin kyllä ottaa päikkärit silloin tällöin. Ja pissailee lattialle. Ei ymmärrä, että pesuhuoneessa on sanomalehti, jolle tarpeet olisi paljon mukavampaa tehdä. Fanny taas ei piittaa kiusaajasta, vaan nukkuu melkein kaiken aikaa. Tosin on jo ruvennut hieman antamaan takaisin Pallerolle. Pallero myös haluaisi leikkiä koko ajan - tai silloin, kun ei nuku. :) Joskus annankin sille vauhtia heittelemällä sen lelua ja aina se hakee sen. Munni saa sen tanssimaan takajaloilla, kun pitelee jotain herkkua sen melkein ulottuvilla. Hieno koira tulee Pallerostakin. Kunhan kasvaa sisäsiistiksi. Tuli tässä mieleen, että kun Fanny on ollut hoidossa, ei koskaan ole tarvinnut mitään tavaraa siirtää pois sen ulottuvilta. Varmaan Pallerokin oppii, kun ikää ja kokemusta hieman karttuu. Onhan sillä hyvä opettaja - Fanny!

Kuten eka kuvasta näkyy, Pallerolla on tapana mennä Fannyn mahan alle. :)

Kahden koiran ulkoiluttaminen ei ole ihan helppoa. Hihnat pakkaa sotkeutua koko ajan. Toinen vetää itään ja toinen länteen. Nämä koirathan ovat tottuneet vapaaseen ulkona oloon kotonaan, mutta tosi hyvin Pallerokin on tottunut hihnaan. Fanny osaa kulkea tien viertä eli ojan penkkaa ja tehdä tarpeensa sinne. Noin yhdeksän pissaa ja pari kakkaa kävelyn aikana. Mutta tämä Pallero!  Vääntää rusettinsa keskelle asfalttia! Enkä minä koskaan muista ottaa muovipussia mukaan. Siinä sitten oksilla ja heinillä yritän kasoja siirtää ojaan.

Tähän asti ollaan kävelty kierros asfalttiteillä, mutta eilen hoksasin, että onhan tässä metsääkin ihan vieressä. Ja niin tehtiin metsäretki sekä eilen että tänä aamuna. Tosin aamulla käveltiin hieman tietäkin pitkin. Silloin huomasin suurta kehitystä Pallerossa. Se kulki Fannyn vieressä nuuhkien ja tutkien tien vierustoja. Aikaisemmin se oli vain nokka pystyssä tepsutellut keskellä tietä. Niin sitä oppii isommiltaan kaikkea kivaa.

Munnikin oli eilen metsäkeikalla, mutta ei hänen jalkansa oikein sitä kestä. Hyvä, että pääsi ontumalla kotiin asti. On kärsinyt nilkkakivusta jo kohta kaksi kuukautta. Ilmeisesti akillesjänteessä on jotain häikkää. Jalka ei kestä kehon painoa kunnolla eikä Munni näin ollen ole voinut lenkkeillä kanssani. Toisaalta en minäkään ole jaksanut lenkkejä tehdä. Mikä lie väsymys? Laiskamato taitaa vaivata! Munni lähti aamulla Pekalle äestämään peltoja. Traktoria ajaessa ei jalka vaivaa.

Psalmit 36:6-7 "Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra."