torstai 24. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Onpahan kulunut aikaa edellisestä postauksesta. Jaa, että miksikö? En vain ole jaksanut/viitsinyt/ehtinyt/saanut aikaiseksi (valitse itsellesi sopivin vaihtoehto) kirjautua sisään ja kirjoitella. Äsken pesin uudet perunat ja tulin niin hikiseksi, että oli pakko käydä viilesässä suihkussa. Mistähän mahtoi olla kyse? Huonosta kunnosta, laisukuudesta, tottumattomuudesta vai mistä?

Laitetaan nyt tähän väliin pari kuvaa ihan vain lukijoiden iloksi.
Aika haalean värinen keisarinkruunu. Tykkäisin kyllä enemmän kunnon väristä.

Munni totesi, että miksi ei olla aikaisemmin laitettu tuota laatikkoa ikkunan alle.

On ollut koko kesä aika haipakkaa näin eläkeläisen näkökulmasta katsottuna. Toki tätä rumbaa olisi nuorempana jaksanut hyvinkin, mutta tässä iässä on pakko välillä vetää henkeä. Toisaalta tiedän monia, joilla on vielä tiukempaa. Mutta eihän oikeastaan asioita voi verrata. Mikä yhdelle on maailmanloppu voi toiselle olla ihan jokapäiväinen juttu.

Ollaan saatu hoidella ihania lastenlapsia. Vieraitakin on käynyt parina viikonloppuna parin yöpymisen verran kerrallaan.Tosi hienoa oli, että nuoret perheet halusivat tulla meidän ikäloppujen luoksi ja vielä viipyä enemmän kuin vain kahvikupin verran. Molemmilla perheillä oli pieni tyttö. Toisen perheen tytär jo adoptoi Munnin papakseen. <3 Ja sehän oli mannaa Munnille. Tytön oma pappa on Munnin pikkuveli ja heissä on paljon samaa näköä.
+
Niin ja esikoisen perhe on lisääntynyt yhdellä ihanalla typykällä, Wilma Elviralla, ihanahan hän on, vaikka vasta kuvan olemme nähneet. On niin uusi ihanuus. Tänään onkin sitten käytävä käsityökaupassa etsimässä pikkuiselle sopiva tauluvärkki. Jokaiselle lapsenlapselleni olen ommellut sellaisen paikatun nallen taulun, jossa on nimi ja ne tärkeät mitat. Tosin jonkun kohdalla on sattunut pieni lipsahdut painon suhteen. Toivottavasti nyt ei käy samoin.

Niin muuten, esikoinen ja miniä antoivat mulle uuden puhelimen - Samsung-älysellaisen. Olen kyllä jo oppinut käyttöä aika paljon. Munnin mielestä nukunkin sen kanssa. Mutta ei nyt sentään. :)

Eipä tässä muuta. Täytynee lähteä keittelemään ruokaa, että pääsemme lähtemään Carinan synttäreille.

Psalmit 27:4-5 "Yhtä minä rukoilen Herrralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutte ja tutkistella Hänen temppelissänsä. Sillä Hän kätkee minut majaansa pahan päivänä, Hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle."

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...