Rakkaita esineitä
"Haasteen nimi on rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan seitsemän esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita, joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa miksi juuri se esine on rakas."
Elikkä mulle rakkaita esineitä kodistamme.
1. Tässä kuvassa on useampia esineitä, joita en mistään hinnasta antaisi pois. Aloitetaan tuosta pöydästä. Se oli aikanaan isoisäni ja -äitini kamarissa ikkunan edessä. Muistan sen sieltä niin kaukaa kuin yleensä jotain muistan. Joitain vuosia sitten sain mahdollisuuden saada tuon pöydän sekä lisäksi kaksi puista käsinojallista tuolia heidän tuvastaan. Tuolit eivät valitettavasti meille mahdu ja ne ovatkin hoidossa välipojan kotona. Kun sain pöydän, se oli maalattu valkoiseksi, minä siitä poistin maalit ja siitä tuli se vanha isovanhempieni pöytä, joka on mulle tosi rakas ja tuo muistoja kaukaa lapsuudesta.
2. Toisena ovat nuo kuvan vasemmassa alalaidassa olevat kenkälestit. Niissä on satoja naulojen jälkiä. Muistan suutari-isoisäni, kun hän istui tupansa ikkunan edessä olevan suutarinpöytänsä ääressä. Valmisteilla oleva kenkä oli hänen polviensa välissä ja hänellä oli meneillään pohjan ompeleminen kenkään. Naskalilla hän ensin pisti reiän pohjan reunan läpi, sitten hän otti pikilankaa, kasteli pään suussaan ja työnsi reiästä ja toisen pikilangan päinvastaisessa järjestyksessä samasta reiästä. Sitten hän otti toisella kädellä toisesta pikilangan päästä ja toisella toisesta ja veteli niistä, niin että ommel kiristyi. Tuo kuva on edelleen mielessäni noin kuudenkymmenen vuoden takaa.
3. Vyyhdinpuu vasemmassa laidassa. Sen sain ensimmäisen aviomieheni isovanhempien talolta. Samoin kuin kaksi seuraavaa tavaraa.
4. Piimäleili.
5. Voiastia. Minä satun tykkäämään kovasti vanhoista tavaroista ja huonekaluista. Oikeastaan olisin voinut ihan hyvin laittaa kuvan myös meidän sohvakalustosta. Se on vanha chippendale-mallinen kalusto, josta en haluaisi luopua millään.
6. Tämä kristallikruunu on mulle erityisen rakas. Se on isäni ja äitini jäämistöstä. He ovat se ostaneet varmaankin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Kerran irrotin kaikki nuo kristallit ja pesin ne jokaisen erikseen. Tai siis tuossa alapuolella olevat. Ja kyllä se taas loisti. Muuten pesen sen vain käyttämällä kristallisuihketta silloin tällöin. Kun se roikkui vanhempieni katossa, en koskaan siihen kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, en tainnut edes tykätä siitä. Mutta kun molempien kuoleman jälkeen sisarusten kanssa arvoimme meille rakkaita esineitä, vanhin veljeni sai tämän kattokruunun. Olin pettynyt, sillä se oli ainut, jonka todella olisin halunnut. Kerroin tämän nuoremmalle siskolleni, joka jutteli veljen kanssa. Veli oli ihmetellyt, että mitä hän tuolla kruunulla tekee, niin sisko oli sanonut, että kuka meille olis perukirjoituksen tehnyt, ellei Hellevi olisi sitä tehnyt. Niinpä veli soitti mulle ja sanoi, että saan tuon kruunu. Voi, miten iloiseksi tulinkaan. Ja niin kauan kuin mussa henki pihisee, se ei saa katostani häipyä. :)
7. Ja sitten viimeisimpänä tämä lasiteos. Saimme sen eräältä ystäväpariskunnalta, jonka poika omisti lasitehtaan. Kotimies värkkäsi siihen tuon jalustan. Se on mielestäni kaunis esine ja muistuttaa siitä kaikkein tärkeimmästä: minunkin velkani on maksettu tuolla ristillä.
Johanneksen evankeliumi 19:30 "Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", kallisti päänsä ja antoi henkensä."
1 kommentti:
Tosi ihania nuot vanahat esineet.
Lähetä kommentti