Ennen oli ennen, nyt on nyt

Kotimies ongella edellisessä asuinpaikassamme.

Aamukävelyllä hienoisessa sumussa mietiskelin lapsuuttani. Miten se oli erilainen kuin esimerkiksi omilla lapsillani ja nykylapsilla. Minä olin mm. pikkupiikana opettajan perheessä. Alunperin mun piti mennä hoitamaan heidän poikansa perheen esikoista, joka taisi olla jotain vuoden ikäinen. Mutta tosiasiassa en koskaan häntä hoitanut, hän oli "häkissään" ISON tuvan lattialla. Minä sen sijaan siivosin.

Tupa oli siis tosi ISO. En tiedä olisko ollut ainakin 10 m pitkä ja vähän kapeampi. Ja matot sen mukaan pitkät. Muistan, kun yritin niitä ulkona ravistella. Eihän se kovin voimakasta ravistelua ollut, minä pienikokoinen ja hento tyttö ja piiitkät matot. Miten olisin niitä kunnolla ravistellut? Mutta yritystä oli. Seuraavaksi tuvan lattia piti lakaista ja lopuksi pyyhkiä kostealla kontillaan. Kun tupa oli siivottu, oli opettajan ja hänen miehensä kamarin vuoro. Mieleeni on jäänyt, kun pyyhin kostealla pölyjä isosta, ruskeasta kirjoituspöydästä. :) Joskus siivosin vielä lisäksi pojan ja miniän ison kamarin. Niin ja sitten jossain välissä kuorin sangollisen perunoita. Oli siinä 9-vuotiaalle urakkaa kerrassaan. Ja palkka sitten. Sain kaakaota! Kaakaojauheeseen sekoitettiin sokeria ja paksua kermaa. Mmmm, että se oli hyvää. En koskaan aikaisemmin ollut sellaista herkkua saanut. Enkä kai jälkeenkään. :D

Omat vanhimmat lastenlapseni ovat 8-vuotiaita tyttöjä - esikoisen ja välipojan esikoiset, joilla on viiden kuukauden ikäero. En voisi kuvitellakaan heitä samanlaisissa hommissa. Tosin esikoisen tytär kyllä jo osaa laittaa ruokaa ja auttaa äitiään, onhan hänellä kaksi pikkuveljeä ja yksi pikkusisko. Välipojan tyttärellä on yksi pikkuveli, joka on kiinnostuneempi keittiöhommista kuin tyttö.

Kotimies kertoilee välillä, miten hän on kaivanut ojaa Kuusamon korvessa 10-vuotiaasta lähtien viitenä kesänä. Muut pojat kulkivat uimaan, kun hän veljensä kanssa ahersi kovassa työssä. Ilmankos miehellä on ISOT kourat ja leveät hartiat. Juuri eilen illalla laitoin käteni hänen kätensä viereen ja ihmettelin niiden kokoeroa.

Asiasta kolmanteen. Olen epätoivoisesti yrittänyt muuttaa blogini taustaväriä eilen ja kerran tänä aamunakin, mutta ei vain onnistu. Sain kuitenkin muuta muutosta aikaan. Haluaisin syksyn oranssin värin taustalle, mutta kun ei, niin ei.

Sefanja 3:17 "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä Hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."