Vastaus kysymykseen: vastakysymys vs. vertaus

Heräsin aikaisin tänä aamuna eli jo kuudelta ja nousin ylös, koska ei enää nukuttanut. Kotimies jäi edelleen kuorsailemaan. Mahapillerin jälkeen join kupposen maitokahvia. Hyvää! Samalla luin päivän Sana-annosta.

Olen suora ihminen. Välillä liiankin suora. Toivon kuitenkin oppineeni iän myötä hieman. Joskus penään kotimieheltä suoraan kysymykseeni suoraa vastausta, jota en useinkaan saa. Silloin olen ajatellut, että on vielä toinenkin, joka yleensä ei vastannut kysymykseen suoraan. Jeesus! Hän vastasi usein vastakysymyksellä tai sitten vertauksella. Mietin tänä aamuna tuota vertauksena esitetyn tarinan voimaa. Kun ei saa suoraa vastausta, vaan kertomuksen sen sijaan, se pakottaa kysyjän miettimään ja löytämään vastauksen tuosta kertomuksesta. Ja siinä sitä oppi menee paremmin perille. Näin uskon. Jos sanotaan suoraan, sen voi helposti sivuuttaa, unohtaa tai olla ymmärtämättä - niin halutessaan. Mutta kun vastaus osn tarinan muodossa, se panee ajattelemaan asiaa laajemmin ja sen kautta tullut/vastaanotettu oppi menee paremmin perille. Näin uskon.

Tämän päivän Sana-annoksessa on kohta Luukkaan evankeliumista luvusta 14. Siinä Jeesus... tai ei, laitan sen tähän, niin saat itse lukea. Tässä tosin kukaan ei kysynyt mitään, mutta vastaus on sangen selkeä, vaikka onkin tarinan muodossa.

"Kun Jeesus huomasi, kuinka kutsutut valitsivat parhaita paikkoja, hän kertoi heille vertauksen: ´Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan kunniapaikalle, Hän on ehkä kutsunut jonkun, joka on sinua arvokkaampi, ja niin se, joka on kutsunut teidät molemmat, tulee ja sanoo sinulle: 'Anna paikkasi hänelle'. Silloin joudut häveten siirtymään viimeiselle sijalle. Kun sinut siis on kutsuttu, asetu viimeiselle sijalle, jotta se, joka on sinut kutsunut, tullessaan sanoisi: 'Ystäväni, siirry lähemmäksi'. Silloin saat kunnian kaikkien pöytävieraiden edessä, sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."