sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kaisa-mami


En varmaankaan tee kovin paljon vääryyttä, vaikka laitan rakkaan, edesmenneen vanhimman siskoni, meidän kaikkien ikioman Kaisa-mamin kuvan tänne nettiin. Kuva otettiin hänen 70-vuotisjuhlissaan, jotka me sisarukset hänelle järjestimme. Eikös hän olekin kaunis? Helinä-sisko värkkäsi tuon synttärihatun.

Kaisan oikea nimi oli Kaarina Tellervo. Hän oli meidän seitsenlukuisen sisarusparvemme esikoinen. Kaikkien lemmikki. Kaikkien rakastama. Varsinkin sisarusten lapset rakastivat Kaisa-mamia. Ja hän vastasi rakkauteen. Varmaankin meillä jokaisella on tai oli jotain, jonka Kaisa-mami oli ommellut tai tehnyt. Tuosta nimestä tuli mieleen eräs tarina, jota muistan lapsena kerrotun. Seuraavan lapsen nimi on Esa Kullervo. Kun Kaarina oli mennyt tätinsä luona käymään Esan kanssa, niin oli kysytty nimiä, oli Kaarina sanonut: "Kaarina Kullervo ja Esa Tellervo."

Hän oli niin taitava käsistään. Ompeli ihan mitä kukin vain hoksasi pyytää. Tulee tässä mieleen jotain; tanssipukuja paljetteineen, lohikäärmepuku, pikkumiehen liivipuku ja monta, monta muuta hienoa asiaa. Kun minä olin nuori, Kaisa ompeli mulle monta ihanaa leninkiä. Kunpa olisin ymmärtänyt säästää niistä edes jonkun. Mielessäni ne ovat kuitenkin. Esimerkiksi sini-hopeaisesta brokardista tehty leninki, jossa oli tulppaanialaosa, valkoisesta kapeapliseeratusta kankaasta tehty (siitä on kyllä kuva jäljellä), kaakaon ruskeasta veloursametista tehty, se oli hihaton ja hihanreikiä ympäröi beiget hanhenuntuvat, jotka oli otettu lakista. Hänellä oli niin paljon mielikuvitusta ja taitoa!!!

Kaisa oli minulle kuin toinen äiti. Oman äitini kertoman mukaan, minä olen nukkunut Kaisan vieressä puolivuotiaasta viisivuotiaaksi asti. En tiedä miksi, mutta niin vain oli.

Joskus jälkeenpäin olen miettinyt, että ei me sisarukset varmaankaan osattu kuitenkaan antaa Kaisa-mamille sitä arvoa, joka hänelle olisi kuulunut. Ehkä hyväksikäytettiinkiin hänen hyväluontoisuuttaan.

Hänen loppuvuosiaan sävyttivät hyvin monet vakavat sairaudet. Ei hän kuitenkaan koskaan valittanut. Siitä olen kiitollinen, että kävimme hänen luonaan useaan kertaan viimeisinä vuosina.

Kiitos Kaisa-mami rakkaudestasi! R.I.P

1.Johanneksen kirje 4:10 "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti  Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

3 kommenttia:

marumummeli kirjoitti...

Ihanat, lämpimät muistot rakkaista säilyy, ne ovat arvokkaita. Ne tulee pitää mielesä jotta voi jakaa tuleville jäläkipoloville.

Kotia kohti kirjoitti...

Ihania muistoja! Niitä on mukava muistella ja jakaa. En tiedä, miksi, mutta minä olen unohtanut niin paljon. Aivan harmittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan sinun näköinen .

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...