Ajatuksia ja tunteita

Aloitetaan nyt vaikka tuollaisella vähän suttuisella kuvalla. Taitaa olla viime talven ensimmäinen lumisade kuvattuna takapihallamme.

Niin niistä ajatuksista. Olen ajatellut! Ai, että osaanko ajatellakin? Yritystä ainakin on kovasti. :)

Semmosta pienessä päässäni oon tuumannut, että varmaan meillä jokaisella on joku ihminen, josta ei hirveästi tykätä. Sanotaan, että kemiat ei kohtaa - tai sovi yhteen. Sitten voidaan sanoa, etten pysty edes olemaan samassa tilassa kuin tuo kyseinen ihminen, kun alan voida ihan huonosti. Olen ymmärtänyt, että tunteemme sikiävät ajatuksistamme. Eli eivät ne epämiellyttävät tunteeni johdukaan tuosta ihmisestä, vaan minusta itsestäni. Siis siitä, miten ajattelen. Ja kun tarpeeksi ajattelemme, se vaikuttaa tunteisiimme.

Summa summarum. Jos ajattelemme myönteisesti tai vaikkapa neutraalisti jostain kaverista - vaikka hänessä olisikin piirteitä, joita en millään voi hyväksyä - niin tunteeni myötäilevät ajatuksiani. Näin pääsen eroon ikävästä tunteestani häntä kohtaan. Eli voin ihan itse vaikuttaa siihen, miten tunnen. 

Tämä oli eilisen päivän oivallukseni.

Eihän tämä toki oma oivallukseni ollut. Ehkä se nyt vain kolahti todella tietoisuuteeni. Ehkäpä sen kirjan, josta jossain aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin - laitoinpa otteenkin kirjasta - opit alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. "Olet oman pääsi ainut ajattelija!" Ei kukaan toinen voi mun päällä ajatella ja näin vaikuttaa mun tunteisiini sillä. Minä itse päätän, miten mihinkin asiaan suhtaudun. Jos mua esimerkiksi loukataan, voin itse päättää loukkaannunko vai en. Se on ihan omassa vallassani. Kuten myös anteeksianto.

Luulenpa, että meillä jokaisella on taipumusta syytellä muita monista ikävistä tunteistamme: loukkaantumisesta, kateudesta, tuskasta jne. Kuitenkin meillä jokaisella on oma vastuumme siitä, mitä ajattelemme mistäkin. En nyt todellakaan sano, etteikö ikäviä tunteita olisi muistakin syistä johtuen ja aivan oikeutetustikin. Mutta paljon voimme tehdä muuttamalla ajatusmaailmaamme. Sitä taidetaan sanoa kasvamiseksi. Ainakin silloin, kun se menee hyvään suuntaan.

Eipä muuta tällä kertaa.

Markus 11:25 "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."