Että miksikö tällainen mitäänsanomaton kuva? Juuri tämä kohta on seuraavaksi kertomani tapahtuman keskiössä.
Poikien kanssa leikkipuistoon menossa
Esikoisen keskimmäiset eli pojat, Kalle ja Ville olivat meillä yökylässä. Päätimme lähteä nukutun yön jälkeen pulkkamäkeen uudelle, hienolle leikkikentälle, jossa oli myös nuotiopaikka. Ajateltiin nimittäin grillata makkaraa samalla. Keli oli lämmin ja luistava. Ei satanut ja lämpötila plussan puolella.
Oli vaikea saada nuotiota syttymään. Vaikka miten yritin, ei onnistanut. Munni lähti sitten autolla hakemaan kirvestä, että saa puita pienemmiksi. Hän ottikin naapurilta neljä kuivaa puuta ja niistä veistettyjen pienempien kalikoiden avulla nuotio jo kohta roihusi hienosti. Saatiin makkarat paistetuiksi ja syödyiksi - hyvää olivat!
Pojat laskettelivat pulkillaan - tai oikeammin sininen pulkka on meidän ja punainen lainattiin naapurin pihalta - ja heillä oli hauskaa. Menin sitten minäkin sinne mäen päälle auttelemaan poikia asettumaan pulkkiinsa. Laitoin ensin Villen, 4,5 vee matkaan ja heti perään Kallen, kohta 7 vee. Hyvin luisti, mutta sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Villen pulkka teki jostain syystä - ehkä lumiraiteesta johtuen - kurvauksen oikealle ja - voi kauhistus. Suoraan edessä olevaan aika syvään ojaan, jossa oli vettä. Kalle osasi ohjata jaloilla pulkkaa ja ohjasi Villen perään. Minä kauhuissani juoksemaan alas mäkeä ja ojan reunalle. Kun pääsin sinne saakka, pojat olivat jo nousseet vedestä ja seisoivat ojan toisella puolella. Ville itki ja oli säikähtänyt kovasti. Pulkat olivat vielä ojassa. Vettä oli sen verran, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta päästä yli. Kehotin poikia nousemaan ojan penkaa ylös ja näytin kiertotien ja lähdin itse juoksemaan sitä kautta poikien luo. Kahlasin syvässä lumessa ja kohdattiin poikien kanssa puolivälissä. Kalle oli ehtinyt vetää pulkat pois ojasta. Ville oli aivan märkä ja itki kauhuissaan. Rauhoitin heitä ja sanoin, että lähdetään heti kotiin ja riisutaan märät vaatteet.
Tällainen onneton oja. Vettä ehkä mua puolisääreen.
No tästä tapahtumasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta kyllä pahemman draaman aineksetkin olivat koossa. Munni on jo viime talvena ihmetellyt sitä, ettei ojaa ole mitenkään suojattu, ettei näin pääsisi käymään. Toinen hänen suosikkikohteensa on mäen alle laitettu lyhtypylväs, jota tosin on yritetty suojata matalalla maavallilla.
Alhaalta päin otettu kuva
Tässä ylhäältä mäen päältä otetussa kuvassa näkyy paremmin pylvään tosi huono sijoitus. Mäestä nimittäin voi laskea myös tuonne vasemmalle päin.
Heti kotiin tultuamme minä riisuin pojat pesuhuoneessa ja vaihdettiin kuivat päälle. Hanskoista sai vääntää veden. Ei muuta kuin kaikki märät vaatteet saunaan ja sauna lämpimäksi, että saatiin vaatteet kuiviksi samana päivänä.
Munni sen sijaan tarttui heti puhelimeen ja soitti paikallislehteen tapahtuneesta. He tuntevat jo meidät ja pyysivät meitä kirjoitustaitoisina :) kirjoittamaan jutun itse. Niinpä teinkin sen heti. Munni päätti käydä myös kunnassa puhumassa asiasta.
Käytiin myöhemmin poikien kanssa saunassa ja yllätyksenä mamma ja pappa tulivat samaan aikaan hakemaan heitä kotiin ihanan, pienen PimPomin (Wilman) kanssa. Cajsa-esikoinen oli kaverin luona eikä ollut mukana.
1.Mooseksen kirja 48:16 "...enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti