Tältä se näytti ennen
Sitten tuli tämmönen kone ja rupes hommiin ja tämmöstä se sai aikaan
Ja tämmöstä...
Sit vielä tämmöstä...
Sitte se jäi lepäämään...
ja tuli tämmönen hirvitys.
Siinä ne on siististi pinossa. Puut.
Hän yksin enää jäljellä. Mitähän seuraavaksi?
Minä niin tykkäsin siitä pikku metsästä. Se oli semmonen sielunmaisema. Usein istuin vain katsellen sitä. Useinkaan en siellä käynyt. Oli niin kuoppaista ja kivikkoista, ettei eteenpäin meinannut päästä. Mutta kaikella on aikansa. Sanotaan Sanassakin. Vuoden päästä tuossa pitäisi olla kaksi rivitaloa, joissa yhteensä seitsemän asuntoa. Toinen tulee tuohon oikealle, pääty tännepäin, melkein meidän terassille asti ja toinen tuonne perälle 90 asateen kulmaan tähän ekaan nähden.
Ehkä sen sielunmaisemuus tulee ihan sieltä synnyinkodista Kortesjärven Purmojärven Pellisen kylän reunamilta. Kotimme oli ihan metsän reunassa. Heti sen takana alkoi metsä. Siinä sitä usein leikittiin.
On tuosta hävityksestä se ilo ollut, että valo on lisääntynyt sekä meillä sisällä että takapihalla ja aurinkokin varmaan paistelee uudella tavalla terassille.
Saarnaaja 3:1-2 "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus."
Jos haluat lukea millä vielä on aikansa, etsi tuo paikka Raamatusta.
1 kommentti:
Voi harmi metsän kohtaloa! Meillä tuosta naapurin tontilta vedettiin rinnettä paljaaksi pari kesää sitten, se juuri ja juuri näkyy meidän pihaan, niin tuntui, ettei halunnut katsoakaan sinne päin...
Onneksi meillä on metsää suojana vielä tontin reunassa toisella puolella, metsä on ihana, siellä sielu lepää kun käy esim. koiran kanssa kävelemässä.
Lähetä kommentti