Ajattelin, että käyn pankissa sen Skatteverketin lähettämän pyynnön kanssa. Tahtovat tietää, että pankkitili on varmasti kotimiehen. Kait sieltä joskus vieläkin tulee veronpalautuksia. Pankin on se alkuperäistodistuksella todistettava. Luulin jo kirjoittaneeni verkkopankin kautta pitkän viestin, mutten enää löydä sitä. Ehkäpä se sittenkin jäi lähettämättä eli painamatta se lähetä-painike. Hehheh.
No niin, farkkujakku päälle, pyöräilykypärä päähän ja muut tarvikkeet laukkuun ja menoksi. Ai niin, piti laittaa Heiaheia ja gps päälle, että se mittaa kuljetun matkan ja ajan. No niin, sitten polkaisin matkaan. Mietin ajaessani, että kummassa käyn ensin, syömässä uudessa aasialaisessa ravintolassa vai pankissa. Päädyin pankkiin. On kaivattukin Laihialle uutta, ruokaa tarjoavaa paikkaa, kun täällä ei oikein ole ei ainakaan viikonloppuisin mitään kunnon syömäpaikkaa. Matkahuollossa on lounaspaikka arkisin ja ruoka hyvää, mutta se loppuu aina, huom AINA kesken. Pitsasta tai hampsarista en piittaa ja varsinainen ravintola on pimeä ja tunkkainen paikka. Eikä ainakaan edellisen omistajan aikana ruoka mitään kehuttavaa ollut.
Niin sitten päädyin pankin pihaan, parkkasin pyörän ja lukitsin sen. Asetin myös kypärän sarvikoriin. Kuka sitä nyt pyöräilykypärä päässä pankkiin? Höh. Ovella ihmettelen, miksi se on lukossa. Tiirailen aukioloaikoja ja päättelen, että ovat lounaan ajaksi sulkeneet oven, kunnes hoksaan, että nythän on lauantai. Eivätkä ne pankin ruukaa lauantaina olla auki. Hieman nolona seinävieriä pitkin palaan pyörälle.
Nyt sitten syömään. Olen sen ansainnut. Kerrankin saan syödä toisten laittamaa ruokaa. Sitä ei todellakaan usein tapahdu. Eikä se oikeastaan mitään haittaa, tykkään ruuanlaitosta. Kurvaan pyöräni uuden ravintolan pihaan. Parkkeeraan sen tyylikkäästi ja astelen ovelle. Kypärän jätin edelleen pyöräkoriin. Eihän sitä nyt aikuinen nainen kypärä päässä syömään mene. Tulen ovelle - ja mitä, mitä - ovessa on lappu: Olemme viikonloppuisin suljettuna! Kääk. Eikö ne yrittäjät ymmärrä, että viikonloppuisin se tili tehdään. Voi hyvät hyssykät! Pakko kait on ostaa jotain syötävää sitten kaupasta.
Pyöräilen paikalliseen S-Marketiin, joka on suosikkikauppamme. Vaikea on valita noista valmisruuista, kun en niistä pahemmin piittaa. Päädyn sitten muna-pekoni-tuorepastatortelloneihin. Jotain muutakin tarttuu hihaan sieltä kaupasta.
Sitten kotia kohden. Niin taisin välillä huomata, ettei gps ollutkaan mitannut matkaa. Noh, onneksi tiedän jo matkan pituuden. On tosi kylmä pyöräillä. Kädet ovat melkein kuin jääkalikat. Pakko vaan laittaa menoksi. Yhtäkkiä housun reisitaskusta kuuluu ääni, joka ilmoittaa kilometrien määrän ja viimeisimpään kilometriin käytetyn ajan. Höh, miten se nyt yhtäkkiä onkin ruvennut matkaa mittaamaan. Oli kuitenkin mitannut vain paluumatkan, siihen lisäsin menomatkan eli vähän yli 7 km tuli poljettua. Ehkä se riittää tälle päivälle. Ai niin, taisin lankuttaa 40 sekkaa. Hyvä minä taas!
Mulla ei nyt oikein oo kuvia tähän kirjoitukseen muuta kuin tortelloneista. ISO lautasellinen niitä tuli ja päätin syödä kaikki, vaikken olisi jaksanutkaan. Eikä ne nyt niin kehuttavia olleetkaan. Teen ite paljon maistuvampaa ruokaa. Kukas se kissan hännän jne.......
Että tommosen annoksen sitten pistelin kitaani.
Luukas 11:3 "...anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti