Siinä kävellessäni sanoin ääneen jokaisen tuntemani kasvin nimen. Eikä niitä ollut ihan vähän. Ei tainnut Kultalahden Kaukon biologian oppitunnit aivan hukkaan mennä. Mun aikanahan meidän piti kerätä kasvio eli herbaario, jonne kerättiin kesien aikana kasveja, jotka sitten prässättiin ja liimattiin A3-kokoiselle paperille. Paperin oikeaan alakulmaan piti liimata tunnistuslappunen, jossa oli kasvin nimi suomeksi ja latinaksi ja sitten vielä löytöpaikka. Kun herbaario oli valmis, siitä oli koe. Mentiin koko komeuden kanssa open viereen sen pöydän taakse ja ope otti sieltä joitain kasveja ja peitti nimilapun. Sitten piti tietää kasvin nimi suomeksi ja latinaksi. Mulle on jäänyt mieleen yksi latinankielinen nimi; lutukka, capsella bursa pastoris (kapsäkki pussas pastoria). Eli aika pieni prosentti kuitenkin latinaksi.
Tämmönen se oli.
Tässä muutama näyte kasveista.
Ja tämmönen nimilappu.
Nämä kasviston kuvat löysin netistä eli ovat sieltä lainattuja.
Tässä vähän kuvasatoa matkan varrelta:
Tämä ei näy oikein hyvin ja ajattelin kysyä sen nimeä, mutta googlasin ja se on nurmitädyke.
Tässä lienee eniten pietaryrtin lehtiä, niin luulen. Oikaiskoon ken tietää paremmin.
Mun kesäsuosikeista yksi on tässä: koiranputki, joka on kuin pitsiä ja edustaa mulle kesää.
Tässä vasemmalla on mesiangervo ja oikealla hiirenvirna.
No niin ihana jokapaikan niittyleinikki.
Tämän olisin nimittänyt ojatähtimöksi, mutta google väittää sen olevan metsätähtimö.
Ja tässä pääosassa puna-ailakki, joka oli meidän perheen rakastaman Elvi-päivähoitotädin syntymäpäiväkukka.
Ruusukin oli ilmestynyt metsätien pientareelle.
Horsmaa ja siankärsämöä. Kärsämöä oli sekä valkoisena että vaaleanpunaisena.
Ja tässä ihanan herkkä vanamo. tosin kuva on aika huono, mutta tunnistaa kuitenkin.
Näiden ihanuuksien lisäksi löytyi tien varrelta metsään heitettynä kaikenlaista romua. Tässä muutama esimerkki.
Kalanraato.
Rautaromua.
Nämä lienevät joitain sähköpylväsjuttuja.
Aika kummallista, että tuollaisiakin heitetään metsään. Sitä on aika vaikea ymmärtää. Lahoavat jätteet - paitsi tietenkin ruuanjätteet - jotenkin voi ymmärtää, mutta että tämmöistä romua. Kun hyötykäyttöasemakin on aivan lähellä. Ja jotenkin vielä vaikuttaa, ettei tämä voi olla kenenkään yksityisen henkilön, vaan esimerkiksi sähköyhtiön. Sitä suuremmin ihmetyttää.
Nautin aivan tavattomasti kesäluonnosta. Ja noista ihanista metsäteistä. En millään meinannut malttaa edes kääntyä takaisin, kun oli niin kaunista ja tuoksuvaa. Olihan siellä tietenkin vielä paljon muitakin tunnistamiani kasveja, mutta en kaikkia viitsinyt kuvata.
Toisaalta tämä oli hyvä oppitunti mulle, joka aina yritän tehdä kaiken 110 lasissa. Että voi myös pysähtyä ja ottaa kuvia. Vaikka mittariin tuleekin aikaa liian paljon metreihin nähden. Oppia ikä kaikki! Sanoo vanha sanonta.
Psalmit 96:12 "Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemiutkoot silloin kaikki metsän puut..."
1 kommentti:
Minäkin kävin pitkästä aikaa tänään sauvakävelyllä ja aina muutenkin lenkillä ihastelen kesäisiä kukkia :)
Lähetä kommentti