Oli ihan pakko laittaa tämä kuva. Löysin sen vasta pakastimesta. Siinä on sisällä mustaviinimarjoja. Teippaus on Matin käsialaa - hänen huumoriaan. Ihana!
Yritin epätoivoisesti tallentaa puhelimesta toistakin kuvaa, mutta se ei monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Toissasyksynä ihanat laihialaiset ystävät keräsivät meille puolukoita, kun me ei enää päästy metsään. Tai olisinhan minä päässyt, muttei Matti. Hän oli kova puolukoiden ja vattujen kerääjä. Niin, päätin laittaa toisen pakastimen pois päältä ja piti sieltä saada pakastetut puolukat pois eivätkä mahtuneet keittiössä olevaan pakastimeen kaikki. Niinpä päätin keittää sosetta. Jätin kattilan vahtimatta joksikin aikaa ja tulin koneelle. Kun palasin keittiöön, oli suuri osa soseesta hellalla. Ei kyllä naurattanut. Kauhalla kyllä otin siitä suuren osan talteen ja lisäsin soseeseen, loput piti pyyhkiä pois.
Olen tässä mietiskellyt tätä yksinäistä elämääni. Olen tulossa sellaiseen johtopäätökseen, että yksinkin voi elää. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Olen yrittänyt ajatella nyt enemmän niitä hyviä puolia. Saa tehdä mitä haluaa ja silloin, kun haluaa. Saa piereskellä ihan rauhassa - ei tarvi mennä vessaan tekemään sitä. Siinä ne sitten taisivatkin olla - ne hyvät puolet. Mutta tätä tilannettahan en voi muuttaa, joten parempi on vaan hyväksyä se. Ja sitä yritän.
En nyt muuta osaa kirjoitella. Hyvää kevään odotusta vaan kaikille lukijoille!
Hoosea 6:1-3 "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä Hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, Hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä Hän meidät herättää, ja me saamme elää Hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti