keskiviikko 12. elokuuta 2009

Yöheräämisiä


Illalla just, kun oli menty sänkyyn, Munnin puhelin soi. Soittaja on seurakuntaneuvoston jäsen, hän sanoi, että Vaasan kirkko palaa. Hän oli kuulemma kävellyt siellä ja kirkon luona oli ollut 4-5 paloautoa, tornista tullut savua ja savusukeltajat menossa sisälle. No, mehän kauhistuttiin. Sehän on melkeen niinkun Munnin kirkko, kun hän sitä hoiteli 8 vuotta. Se meinas siltä seisomalta läheteä Vaasaan, mutta minä estelin ja sanoin, että katotaan BotniaTV:n citykamerasta. Yritin sitä ensin netistä, mutta ei toiminut ja eikun vanha kunnon langaton lankapuhelin käteen ja näpyttelemään. Kuva tuli telkkariin, mutta näppäimistä ei toiminut kuin nelonen, joka siirtää kuvaa vasemmalle. Ei mikään tsuumaus tai tarkennus toiminut. Aijai....anvialaiset... Puheluaika on rajoitettu enkä vielä kolmen puhelun aikana ollut päässyt kirkkoon saakka.


No kohta puhelin soi uudelleen ja sama mies sanoi, että väärä hälytys. Kyseessä oli hänen mukaansa mehiläisparvi, joka oli niin suuri, että vaikutti savulta. Joku sivullinen lienee kutsunut palokunna. Tämän päivän Vasabladetissa oli siitä pieni uutinen, mutta Pohjalainen ei maininnut mitään.


Eipä muuta kuin nukkumaan. Noin tunnin unen jälkeen puhelin soi taas. Siellä oli hätäkeskus, joka kyseli Alskathemmetin isännän perään, kun hän ei vastannut puhelimeen. Siellä oli palohälytysyhteys poikki. Munni soitti isännälle lankaan, mutta ei saanut kiinni. Yritettiin taas nukkua, niin kohta puhelin taas pärisi. Nyt soitettiin hätäkeskuksesta, että Lepikonkin yhteydet on poikki. No, isäntä soitti Anviaan. Kello oli silloin 00:08 ja sieltä kerrottiin, että tekevät joitain huolto- tms. töitä, joten on noin puolentoista tunnin katkos. Mä muuten olen töissä Anvialla Cool


Sen jälkeen kuunneltiin ukkosta ja nähtiin parit salamat. Ei tullut onneksi lähelle rajuilma, vaan pysytteli muualla.


No, aamulla taas töihin. Että sitä rataa.

perjantai 7. elokuuta 2009

Kansikuvahommia


Koko aamupäivä meni kuvatessa kohteita srk-lehden kansikuvaa varten. Lopulta se onnistui.


Illalla oltiin taiteiden yössä, oli tosi paljon ihmisiä kaupungilla. Samba-karnevaalikin tuli nähdyksi. Jotenkin tuli sääli, kun katseli pieniä tyttöjä, jotka oli puettu aikuisten tapaan hyvin paljastaviin vaatteisiin ja töyhdöt laitettu päähän. Siinä he yrittivät kovasti matkia napatanssijoiden liikkeitä. Mielestäni tuollainen ei vielä kuulu lasten maailmaan. Ollaanko me menossa samaan suuntaan kuin oli keskiajalla, jolloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina?


Muutenkin olen miettinyt sitä, että lapset joutuvat nykyään liian usein näkemään ja kokemaan aikuisten maailmasta asioita, joita heillä ei vielä ole kykyä käsittää. Ennen oltiin lapsia ja liiankin tietämättömiä, nyt ollaan liiankin tietoisia. En ihannoi entisiä aikoja. Lapsilla on nykyään tosi paljon tietoa jo pienestä pitäen ja paljon hyvää tietoa, mutta ennen lapsi sai leikkiä ja kehitellä itse asioita ja mielikuvitustaan. Ei tarvinnut kiirehtiä aikuisuuteen. Annetaanko tänään kaikki lapsille liian valmiina? Ehkä ennen kuitenkin oli niin, että asiat tulivat lasten tietoisuuteen enemmän ikäkautta vastaavasti. En tiedä, tällaisia ajatuksia vain päässäni on viime aikoina pyörinyt. Ja ajatellahan saa!

torstai 6. elokuuta 2009

Musaa...


Olin just ryhtymässä rupeemaan - sitä haastattelua - niin ulkoa alkoi kuulua musisiointia. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuuntelemaan. Munni puheli illalla jostain orkesterista, joka tulee yöllä eikä luvannut olla heitä varten hereillä. Saunan lupasi kuitenkin laittaa päälle. No, eipä hätää - täällä on keva-rippileiri (kehitysvammaiset) ja yövahti päästi pojat sisään.


Tuonne meren puoleiselle pihalle raahasivat vehkeensä ja ryhtyivät soittelemaan. Kun laulu alkoi, alkoi mullakin jalat notkua ja peppu hyppiä. Sanoin Munnille, että mukavaa musiikkia. Ihan kuin lastenlauluja. Munni siihen, että ne on jotkin palikat, jotka menee illalla taiteiden yöhön soittelemaan. No, minä heti äkkäsin - FRÖBELIN PALIKAT - eeeiiii, ne on meidän takapihalla ja laulaa ihania lastenlauluja. Ihan totta ja ihka elävänä. Konsertti alkaa yhdeltä ja voitte arvata kuka kans on mukana. Tosi mukavia sanoja lauluissa on.


Laitan teille kuvia sitten ensi kirjoitukseen - jos jaksan..... Viaton


 


No niin konsertti on pidetty. Ja on korjattava edellistä kirjoitusta sillä, ettei kyseessä ollut suinkaan Fröbelin palikat vaan Pieni suuri seikkailu -niminen orkesteri. Oli tosi hyvä 45 minuuttinen. tässä kuva orkesterista



ja kansa eli mukana. Siinä samalla tuo sini-puna-paitainen laulajamies voimistelutti meitä melkein joka laulun kanssa. Videoin yhden laulun, mutta en viitti laittaa nettiin. Kannattaa mennä illalla taiteiden yöhön kattoon näitä kirkon puistoon.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Isovanhempien ja lastenlasten leiri


No niin leiri on pidetty ja Österi nähty. Ja hieno leiri oli ja paljon lapsia ja vähän vähemmän isovanhempia. Kannattaa mennä.


Nelly oli leirin kuopus, mutta pärjäsi siinä kuin muutkin. Kun takaisintullessa Nelly linja-autossa halusi harjata hiuksiaan eikä siitä näyttänyt tulla loppua ollenkaan, minä jo hieman tuskastuneena kysyin, miksi niitä aina vaan pitää harjata, tuli napakka vastaus: "mun hiukset on ristiin rastiin". Että silleen....


Ja huomenna taas arki koittaa ja työ maittaa....

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Muistolause


Kun olin polvenkorkuinen, oli tapana tehdä muistokirja. Siihen liimattiin kiiltokuva sivun laitaan ja sitten joku ystävä sai kirjoittaa muistolauseen. Valitettavasti yhtään sellaista kirjaa ei ole mulla enää tallella. Isosisko-Kaarinan muistokirjasta on mieleeni jäänyt kaksi muistolausetta.


"Hiljaisuus on elämän puhujalava." ja "Elämä on meri, pursi olet sinä. Purjehdi puhtain purjein elämäsi merellä."


En yhtään tiennyt, mitä ne tarkoittavat, mutta yhä uudelleen ja uudelleen luin ne, niin että vieläkin osaan ne ulkoa.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Väääsyttäää...


niin turkasesti, ettei jaksa edes blogia kirioottaa. Jaa miksikö? Enpä tiiä. Näin kyllä unta, että meidän nuori hollantilaisystävämme Lobke oli meillä käymässä ja ajelutti mua autolla pitkin metsiä, joissa ei ollut edes teitä. Se se taitaa väsyttää....


Lakanat on koneessa, pitäis kääriä eiliset pyykit kaappiin, pitäis ryhtyä rupeamaan sitä lopputyötä taas. MUTTA ei jaksa.....niin ja pitäis viedä eteenpäin srk-lehtiasioita. Apuva!

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Heinola-Lappeenranta-Inkeroinen-Kotka-Espoo-Kerava


Päätettiin yhtäkkiä pakata hieman tavaroita autoon ja lähteä ajelemaan. Matkasta tuli viisipäiväinen ja reitistä yllä oleva. Heinolassa tavattiin Risto-serkku vaimonsa Meerin kanssa. Saatiin nukkua heidän sängyssään....ja hyvin nukutti. Sieltä Lappeenrantaan, jossa oli kesäkukat hieman runsaammin esillä kuin naapuriVaasassa. Kato vaikka



Tällaisia ryppäitä oli useita



Kukkapylväitä oli joka paikassa...



Pääkatu oli alusta loppuun kukitettu näin. Eli katulamppupylväissä oli jokaisessa kaksi mahtavaa kukkaa ja risteyksissä vielä kaksi kukkapylvästä. Niin ja kaksi risteävää katua olivat myös saaneet samanlaiset kukkakomeudet...nää oli siis tietenkin kävelykatuja



Käytiin Saimaan risteilyllä ja koimme myös yhden sulun, jossa veden pintaa ensin laskettiin ja palatessa nostettiin 13 metriä.


Lappeenrannan perusti Ruotsin kuningatar Kristiina v. 1649 niemelle, jota nyt kutsutaan Linnoitukseksi. Se oli aivan oma maailmansa vanhoine taloineen, museoineen, työpajoineen ja kahviloineen.



Portti Linnoitukseen



 Tässä kahvilan ensimmäinen huone, niitä oli kaksi lisää ja jokaisessa vanhoja ihania huonekaluja.



Tällä kuistilla istuimme juomassa kahvia ja syömässä aivan mahtavan ihania omenaleivonnaisia.



Oli pakko kysyä mitä nuo vedyt ja atomit on. Lihapiirakka halkaistuna ja sisään kaikenlaista kuulemma, esimerkiksi munia, kinkkua yms.


Lappeenrannasta Inkeroisten kautta Kotkaan. Inksassa kävimme tervehtimässä 77-vuotiasta tätiäni, jota en ole tavannut yli kahteenkymmeneen vuoteen.



Kotkan keskuspuiston kukkaistutuksia



Tästä alkoi Kotkan varmaan hienoin puisto Sapokan vesipuisto









Oli siis aivan mahtava puisto melkein kuin jostain sadusta.


Kun saavuimme Porvoon torille, Munni soitti pikkuveliSimolle, joka asuu Keravalla kysyäkseen majapaikkaa. Simo sanoi olevansa puolen kilometrin päässä Porvoon torista. Olivat päättäneet vaimonsa kanssa lähteä vapaapäivänä hieman shoppailemaan just Porvooseen. Oli kyllä aikamoinen sattuma - vai oliko se sattuma?



Tässä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Ruotsi-Suomen sodan kenraali Mattias Petersson!



 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...