Melkein uneton yö

Heräsin jotain vaille kolme - siis puoli kolmen ja kolmen välillä - nipistin silmiäni kiinni ja yritin löytää unen päätä. Kiehnäsin. Kävin vessassa. Ei vain päätä löytynyt. Nousin ylös ja katselin TV7:aa puolisen tuntia ja kello neljä taas sänkyyn.

Kiehnäystä, yritystä. Ei mitään. Nousin ylös, vetäisin joggarit jalkaan ja hupparin päälle ja lähdin ulos. Kiertelin kylmässä yöilmassa Lepikon pihaa. Sisään. Riisuuntuminen. Sänkyyn. Ei vieläkään mitään.

Niinpä nousin ylös varttia vaille kuusi. Söin raejuustoa ja tomaatin. Luin Raamattua. Rukoilin. Ja kas, jo vääntäysi Munnikin ylös ja keittiöön. Minä takaisin sänkyyn seitsemältä ja heräsin puoli yhdeksän.

Siinä tämän päivän alku. Arvatkaapas väsyttääkö?

Oikein arvattu!

Jesaja 40:29 "Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.”

 

Kesäkukkien kasvua

Ovatkohan kasvaneet ja miten paljon kesän aikana?

Muistanette tämän kesän alun kuvan!

Heinäkuussa oli tämän näköistä

1. elokuuta näytti tältä.

Syyshortensia tänään.

 

Keskiviikko on keskellä viikkoa

Nutrilett-kuurin 11. päivä menossa ja 3 kiloa kevyempänä. Ei tämä kyllä mikään helppo kuuri ole, koko ajan on nälkä. Joka päivä olen syönyt hieman raastettua keräkaalta, porkkanaa, tomaattia ja jopa raejuustoa sekoitettuna edellä mainittuihin. Siis vain vähän. Että miksikö aloin pussikuurille? Olisihan paino tippunut kaikista helpoiten karppaamalla! Niinpä niin. Mutta kun oli pakko saada tuota mahalaukkua hieman kurotuksi pienemmäksi. Suurin ongelmani on liian suurten annosten syöminen. Mutta eiköhän se tällä nälkäkuurilla muutu. Toivossa ainakin on hyvä elää.

Ihan säälittää ihanat marjat pakkasessa, kun en niitä saa popsia. Eilenkin poimin kypsimmät mustaviinimarjat ja suoraan pakkaseen. Sieltä sitten talvella otan, soseutan, sokeroin ja puuron päälle. Oihhh...sitä nautintoa! Puhumattakaan vatuista.

Olenkohan kertonutkaan, miten Munni on saanut lakkoja ja vattuja? Eräs suomalaisen srk:n pappi ja lähetyssihteeri tulivat jokin aika sitten ja toivat 5 kg ihania, juuri poimittuja lakkoja Munnille sanoen, että omantunnon mukaisen maksun saa suorittaa Japanin lähetin kannatukseen. No, tokihan se tehtiin. Eikä mitään, taas jonkin ajan kuluttua tuotiin 3 litraa vattuja ihan vain kaupan päälle. Hih. Ei ole ihmisten hyväntahtoisuudella rajaa. Ainakaan joidenkin. Itsekin on vattuja löydetty nelisen litraa. Mustikat on jäneet metsään meidän osalta. Mutta onhan sitten vielä mansikoita, joten selvittäneen tuleva talvi.

Mehua en oikein kehtaa keitellä, kun ei taida enää vuodenvaihteen jälkeen olla kylmiötä, jossa niitä säilyttää. Tosin punaisista viinimarjoista keitin vielä 11 litraa mehua, joista 9 sain mahdutetuksi pakkaseen. Maanantaina toinen miniä tulee lasten kanssa keittelemään omista marjoistaan mehua, kun meidän mehumaija ei toimi heidän hienolla induktiohellallaan. Pitäisi kuulemma olla magneettinen.

Niin sitten lauantaina yhdessä sukulaisten kanssa saimme Kaisa-mamin tuhkat laitetuksi isän ja äidin jalkopäähän Kortesjärven hautausmaalla. Ihan hyvä muistotilaisuuskin oli. Muistelimme erilaisia tapahtumia elämän varrelta ja sitä minkälainen ihminen mami oli. Se tuntui hyvältä. Tuli esiin sellaistakin, jota en ollut itse huomannut mamissa. Ihana ihminen hän joka tapauksessa oli.

p.s. Yksi mieluinen asia - laihtumisen lisäksi - on ilmennyt tämän dieetin aikana. Olen joka yö nukkunut heräämättä aamuun saakka. Normaalisti herään JOKA yö vähintään kerran, usein pari kolmekin kertaa ja pitää käydä vessassa. Saa nähdä palaavatko yöheräämiset takaisin dieetin loputtua. Toivottavasti eivät.

Josko yhden kuvankin tähän laittais ihan vain lukijoiden iloksi.

Salomon korkea veisu 1:1-2 ”Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.”

Minne menet maailma?

Ihan pala kurkussa saa nykyään katsella uutisia. Rahamarkkinat aivan sekaisin. Euroopassa ja Amerikassa. Väkivalta sen kun kasvaa. Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Vaikka tiedänhän minä sen. Se on jo kerrottu tuhansia vuosia sitten. Raamatun ennustukset tässä vain toteutuvat. Silti hirvittää. Ei niin itsen kuin muiden puolesta. Vielä se tulee se, joka panee maailman talouden kuntoon.

Mutta niin tulee Jeesuskin. Toisen kerran. Ja silloin niin, että kaikki sen näkevät ja ymmärtävät.

Voi maailmaa, voi! Miten toivonkaan, että tämä kaikki ei olisi ollenkaan totta!

Fanny jatkoi matkaa

mummin ja moflinin luo. Tässä vielä kaksi väsynyttä

Munni oli imuroinut sillä aikaa, kun minä vein neitiä kaupunkiin. Nyt vielä neidin kuolaukset pestävä pois peilistä ja lattian pyyhkiminen. Ja taas on kuin ei koiraa olisi ollutkaan.

Mukava koira Fanny tosin on. Viisas, kiltti ja ehkä liiankin alistuvainen. Taikka enhän minä tiedä, minkälainen koiran pitäisi olla.

Mutta näkemisiin Fanny. Tavataan Petossa!

Psalmit 36:7 ”Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.”

Fanny

Cajsan koiruliini Fanny on meillä hoidossa. On sitte viisas ja kiltti ja vielä tottelevainenkin koira. Eikä rumakaan. Kato vaikka

Eikös olekin aika söötti?

Fanny on päättänyt, että olen oikean emännän puutteessa varaemäntä. Vaikka menen minne, se seuraa perässä kuin hai laivaa. Käväistiin äsken kaupungilla ja Fanny jäi Matin kanssa autoon siksi aikaa, kun kävin kukkakaupassa. Se raukka oli ollut hieman epätoivoinen, kun minä lähdin. Aina, kun istahdan, se tulee ja nostaa etutassut syliin ja alkaa nuolla mun käsiä. Ne on siis varmasti pestyt. Tosin pesen ne aina sen jälkeen.

Harmi vain, ettei uskalleta antaa sen olla irti ulkona niin kuin kotona saa olla. Täällä liikkuu sen verran paljon autoja, joihin Fanny - vasta 1 vee - ei ole tottunut, joten voi juosta vaikka alle. Tosin en usko sitä, mutta varmuus paras. Kun palattiin kotiin, avasin auton oven ja koira lähti juosta jolkottelemaan pihalla ja minä perässä huudellen Fannyyy, Fannyy. Mitä lujempaa juoksin sitä lujempaa koira meni. Mutta, kun pysähdyin ja kutsuin sitä, se tuli heti. Siis ihan oikeasti kiltti ja tottelevainen on.

Ei minusta nyt kuitenkaan tälläkään kokemuksella tule koiraihmistä. Se vain on niin, että olen kissaihminen.

Eteisen peiliovet oli Fannylle kummallinen kokemus. Se haukkui ja hyppi ja ihmetteli sitä toista koiraa. Meni välillä kaappiinkin katsomaan. Välillä se makaa peilin edessä kasvot peiliä kohti ja tuijottelee kuvaansa.

Ovien alaosat kaipaavat siis kuuraamista, kun Fanny lähtee. Viime yönä oli tullut pissi olkkarin lattialle, vaikka pissatettiin ennen nukkumaan menoa ja jo kuudelta aamulla. Se ei ole tottunut tiettyihin pissatusaikoihin, kun voi kotona olla vapaana pihalla. Ei siis liene rakko venynyt.

No, tällaista se on koiran hoitajan elämä.

Hanneksen kootut maanantailta

Syötiin aamupuuroa Nellyn ja Hanneksen kanssa. Mulla oli puuro melkein loppu ja otin lautasen käteen saadakseni loput paremmin lusikkaan. Hannes katsoi ja tuumasi: "Työ kunnolla."

Lähdettiin astioiden kanssa etsimään vattuja ja mustikoita. Vattuja ei löytynyt juurikaan. Kun Hannes näki puoliraa'an puolukan tai mustikoita, hän hihkaisi: "Mä näin!" tai "Mä näin pailo!" (pailo = paljon). Sitten hän seisoi mustikoiden edessä tönkkönä, ojensi kättään ja tuumasi: "Mä ei ylety."

Mentiin toiseen metsään ja Hannes oli vähän jäljessä muista. Hän huudahti: "Mä tuun kyllä!"

Metsä oli liian vaikeakulkuista Hannekselle. Hän otti Juliaa kädestä ja huudahti: "Mä ei pääte!"

Nähtiin värikäs ja karvainen mato maassa. Kun Nea otti se käteen, Hannes huusi: "Ei taa!" Hän pelkää pieniä ötököitä.

Hannes ei syö mitään marjoja. Ei uskalla edes maistaa ja Nelly rakastaa kaikkia varsinkin mansikoita.

Kun lähdettiin kotia kohti, Hannes otti Nellyä kädestä kiinni ja niin he kulkivat hetken matkaa käsikkäin, kunnes Nelly yritti irrottaa kättään. Hannes ei niin vain päästänytkään irti ja tuli pieni erimielisyys, kunnes isun käsi kelpasi.