Siis onkohan ketään yhtä kommellusherkkää ihmistä kuin minä? No ehkä mun esikoinen. Kun hän oli pieni, hän joskus sanoi, miksi mulle aina saattuu kaikkea? No, minä voisin sanoa samoin. Toisaalta se taitanee johtua siitä, että minä en kerta kaikkiaan osaa suunnitella.
No, pyysin lupaa 
Haettiin aineet yhdessä ja eilen aamulla tein pohjan. Mulla on yksi 3,5 litran vuoka, jonka voitelin. Mutta, kun taikina oli valmis, totesin, ettei se millään mahdu siihen vuokaan. Hohhoijaa....onneksi Lepikossa on hyvä keittiövarustus. Siispä sinne tutkailemaan löytyiskö lainaksi isompaa vuokaa. Olihan siellä halkaisijaltaan isompi, mutta aika matalareunainen. Pakko siis yrittää. Ja se onnistui.
Olihan mun pakko käyttää se voideltukin vuoka hyväkseni, joten tein siihen Nellylle 3-vuotissynttäreitä varten jo pohjan.
Sitten illalla, kun olin tehnyt lasagnea meille ja välipojan perheelle - Nellyhän oli meillä yökylässä, kun halusi lähteä Munnin mukaan ja muu perhe tuli häntä hakemaan kauppareissullaan. Niin, sitten täyttelemään kakkua. Sain kuin sainkin sen leikatuksi kolmeen kerrokseen. Pohja siis vain uuden Tupperwaren kakunkuljetusastian pohjalle. Siihen päälle eka mustikkasosekerros ja sen päälle olisi pitänyt laittaa mustikkavaahto, jonka olin tehnyt ohjeen mukaan. Mutta voi rähmän käki....se oli niin löysää, etteihän se millään pysy kerrosten välissä. Sormi suussa mietin. Eipä muuta kuin irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja ujutin kakun tekeleen sille ja reunat kiinni. Eli päätin koota kakun vuokaan. Joskus olin sellaisesta lukenut netistä. Ja hyvin meni - toinen kerros. Mustikkavaahtoa oli hirveän paljon ja kerroksesta lienee tullut aika paksu, koska toisen kerroksen laittamisen jälkeen vuoka oli täynnä. Ja jäljellä vielä yksi täyteväli ja päällimmäinen kakkukerros. Mikäs nyt neuvoksi? No, onneksi mä olen aika kekseliäs ja olin huomannut, että Lepikossa on kaksi samankokoista irtopohjavuokaa. Ei kun hakemaan toiset reunat ja teippasin ne maalarinteipillä edellisten reunojen päälle. Ja kas, taas oli tilaa parille kerrokselle. Vaahtoa jäi muuten vieläkin paljon jäljelle.
Sitten jääkaappiin hyytymään. Jännitys oli huipussaan, kun hain sen tänä aamuna koristelua varten esiin. Mutta ei mitään. Teipit irti ja veitsellä reunoja irrotellen löysin hienon ja korkean kakun - ja hyvin hyytyneen. Vetelin kakun leivinpaperista Tupperin pohjan päälle. Sitten vain kerma-rahkaseos päälle ja koristeet, jotka napsin ulkoa. Tässä tulos.
Miltäs näyttää? Nuo reunat ei tulleet oikein hyvät. Mutta ilokseni voin kertoa, että sijoitin keväällä Tupperware-astioihin ja yksi on ylitse muiden. Pursotin. En siis koskaan ole niin hyvää pursotinta käyttänyt. Kaikki kakuntekijät nyt ostamaan Tupperin pursotin.
Nyt paplarit pois päästä ja vaatteet vaihtoon ja menoksi. Toivottavasti saadaan komeus perille Vassoriin ehjänä. Muuten sen kuljetusastian kupu ei sovi tuohon päälle.
Hyvää synttäriä Ulpu Helinä - eikös muuten ole isä ja äiti antaneet tyttärelle kauniin nimen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti