Mahatauti - vai mikä se oli?

Oi nej... sanoi Cajsa pienempänä ja taitaa sanoa esikoinenkin. Tulihan se mullekin, se mahatauti. Illalla alkoi palella ihan vietävästi, polvet löi loukkua ja hampaat kalisi, vaikka miten lisäsin täkkiä niskaan. 38.4:ään se nousi. Ei onneksi enempää. Ja mikä olo mahassa. Pahinta oli kuitenkin poltto ruokatorvessa varsinkin oksennuksen jälkeen. Kunnon ruokaa ei vielä voi ajatellakaan, Pro Viva mustikkakeittoa ja viiliä sekä äsken vähän muroja. Mutta eiköhän tästä tänään jo selvitä elävien maailmaan.

Illalla sängyssä unta odotellessa järjestelin omat hautajaiseni . Arkun väristä lähtien. Muutama laulu vielä jäi valitsematta. Mutta siitä kuulette sitten myöhemmin - viimeistään hautajaisissani. No nyt Iina sekoaa. Jo pikkutyttönä typy tapasi sanoa: "Äiti, mitä mä teen, jos sinä kuolet?" Mistäs sen nyt sitten tietää, kuka ensiksi täältä poistuu.

IsoM lähti kävelylle. Kyseli tuossa, että onkohan hän liian varovainen. Sitähän nyt ei toinen voi tietää.

Ensi viikon loppuun mennessä pitää saada srk-lehden sisältö kokoon. Pääkirjoitus pitää mun vielä kyhätä, luulen saaneeni aiheenkin illalla.

Ei muuta kuin palailemisiin!

Tai no, taidan näyttää teille koko sisaruskaartini - vain yksi on poissa Isän luona jo. Vanhin sisko täytti 70 vuotta. Juhla oli äidin viimeinen sukujuhla.