Nyt se sitten on ohi, nimittäin lasten kesäleiri. Minä lupauduin keittiölle tietämättä, minkälaiseen souviin joudun. Leiri alkoi tiistaina puolelta päivin ja homma pyörähti keittiöllä heti käyntiin ja loppui vasta perjantaina yhden paikkeilla. Työpäivän pituudeksi tuli noin 14 tuntia eikä lepotaukoja juurikaan ollut. Keskiviikko oli rankin. Päivän lopulla ajattelin, etten enää ikinä lähde leirille keittiötyöhön. Kylmiltään rankkaan jalkojen päällä tuntitolkulla olemiseen ja kiireeseen.
Eikä ne päivät vielä mitään, mutta kun illalla olin jonkin aikaa odotellut Nukku-Mattia sängyssä, kun oma Matti oli kotona, niin alkoi särkeä vasenta jalkaa lonkasta ja polvesta ja vähän siistä välistäkin. Eka yön kärsin-nukuin-kärsin-valvoin ja aamulla tikkana seitsemältä ylös. Nukuin muuten seitsemän tytön kanssa. Parvella nukkui neljä ja alakerrassa mun kanssa kolme. Minä olin ainut, jolla oli sänky, muut nukkuivat patjoilla lattialla.
Niin siitä jalkasärystä vielä. Toisena iltana otin Ibumax 400 mg, joka ei auttanut pätkääkään särkyyn ja yöstä tuli edelleen levoton. Lisäksi palelin ihan hirveästi, sillä päivällä oli satanut ja olllut muutenkin aika viileä ilma. Oli pakko yöllä pukea farkut ja pitkähihainen purseo ja nukkua niissä. Kolmantena päivänä pyysin leirin lääkäriltä tujumpaa särkylääkettä ja sainkin 1 grammasen ja vielä kehotuksen ottaa lisäksi yksi Ibumax ja kas, särky lähti.
Särky on aika kummallinen. Päivällä ei ole mitään vaivaa - lukuun ottamatta ihan pieniä tuntemuksia polvessa silloin tällöin - mutta appajee, kun olit ollut makuuasennossa kymmenisen minuuttia, särky löysi paikkansa. Lienevät vanhuksen kulumavikoja, näin oletan.
Miksiköhän sitten päivistä tuli niin pitkiä. No, annas kun kerron. Ensin laitettiin ohjaajien palaveriin kahdeksaksi aamupala, sitten oli leiriläisten aamupala kello 9. Kaiken kaikkiaan ruokimme muuten yli 70 henkilöä päivässä. Lounas kahdentoista paikkeilla, välipala puoli kolmen ja kolmen välillä, päivällinen viideltä ja iltapala kahdeksalta. Tulihan väännetyksi satoja voileipiä, sillä ne tehtiin valmiiksi ruokailun jouduttamiseksi. Siis ensin leikattiin ja voideltiin leivät ja vielä päällystettiin juustolla, kinkulla/makkaralla, tomaatilla, kurkulla jne. Ja salaattia tehtiin kymmeniä litroja. Lisäksi kahvitettiin perheenjäsenet vierailuiltana. Pääemäntä vastasi varsinaisen ruuan tekemisestä, me vain auteltiin.
Niin ja tiski oli erikseen. Onneksi siellä oli tiskikone, mutta huuhtelu ja koriin asettelu tehtiin eri paikassa ulkona. Alussa meillä oli aivan ihana ruandalainen nainen, mutta hän joutui lähtemään jo keskiviikkona, kun poika sairastui kuumeeseen. Minä siis houkuttelin isoM:n tilalle ja hän hoitikin kunnialla keskiviikon ja torstain tiskiä meidän muiden autellessa toisten töitten lomassa.
Onneksi oli sauna! Tiistai- ja torstai-iltana saunoimme ja uimme. Vesi oli +20 ja aivan ihanan tuntuista. Kuvittelin ja sanoinkin, että Lepikossa ei ole näin lämmintä, mutta kun käväisin tuossa laiturin päässä tarkistamassa vesimittarin lukemaa, niin kas kummaa sekin näytti +20. Täytynee huomenna käydä uimassa.
Olihan kyllä sellainen passi, etten heti kohta moiseen ryhtyisi. Mutta hauskaa meillä oli ja huumori lensi töiden lomassa. Meitä oli vakituisesti kolme ja välillä joku neljäntenä heilumassa sielä keittiöllä, niin ja isoM ne kaksi päivää. Torstai oli jo niin toivoa täynnä, että varsinkin Piitu sai hyrskyviä naurukohtauksia välillä. Vihdoinkin koitti kaivattu perjantai ja ajattelin löhöileväni koko illan, mutta toisin kävi. Halusin lähteä hieman tutkailemaan ulkoaluetta ja löysin itseni vihannesmaata kitkemästä, sitten piti putsailla hieman perennapenkkiä ja ihmetellä, miten kummassa penkistä on tullut sinikukkainen, kun sen punakukkaiseksi alunperin yritin tehdä. Iso ruiskaunokin näköinen kukka on vallannut enemmän alaa kuin mikä on olllut tarkoitus. Lisäksi vielä auttelin isoM:ää pensasaidan leikkausjätteiden keräyksessä.
Yllä Päivölän maisemia.
Perjantaipäivän kohokohta oli tuntea ruoho paljaiden jalkojen alla!
"Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." 1.Tess. 5:16-18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti