Terveisiä 48 vuoden takaa

Olen ilosta pyöreänä! Ai että miksiköhän? Annas, kun kerron. Oltiin eilen pikkusiskon luona isosiskon kera hieman auttelemassa tulevaa muuttoa silmälläpitäen. Kun tutkailtiin vaatekaappien sisältöä, sieltä löytyi aika ihmeellinen pussukka. Tai ei se pussukka oikeastaan mikään ihmeellinen ollut, tavallinen muovinen kauppakassi. Mutta se sisältö! Aaah, siellä oli jotain, jota en ole edes muistanut, saati etsinyt. Kuusi kappaletta pellavaisia, valkoisia keittiöpyyhkeitä ja valkoinen kokoesiliina. Ja kaikki mun omilla pikku kätösillä tekemiä. Siis ihan totta! Kävin sen kuuluisan talouskoulun - siitä olen saanut Munnilta kuulla joka välissä - keväällä 1965. Eli 48 vuotta sitten. Ja siellä käsityötunnilla nuo ihmeet olen tehnyt. Ja essukin on niin tosi hyvin tehty, että jos olisin ollut opettaja, olisin heti kättelyssä antanut arvosanaksi, jos nyt ei ihan kymppiä, niin miinuksella ainakin. Napinreiätkin on tehty käsin. Eihän silloin ollut sellaisia ompelukoneita, jotka ne tuosta vain pöräyttävät. Ja pyyhkeiden ripustuslenkitkin olen käsin ommellut. Ne tosin näyttävät aika huterilta, joten täytynee ommella uudelleen koneella. Pyyhkeet ovat paljon isompia kuin nykyisin kaupasta ostettavat. Ja aitoa pellavaa!

Kyllä! Arvasit oikein. Aion ottaa ne heti käyttöön ja kokeilla aivan ensiksi niitä kasvopyyhkeinä. Pesin ne jo eilen ja silitin tänä aamuna. Siinä silittäessä tapahtui eräs kumma juttu. Olen syksyllä vaihtanut silityslautaan uuden kankaan ja nyt jostain kumman syystä, kun koskin sitä raudalla, se sulikin alta pois. Höh! Ja tietenkin töhnä tarttui raudan pohjaan. Ei muuta kuin kangas revittiin pois ja raudan pohjan sain puhtaaksi karhunkielellä. Silitys tapahtui sitten vanhan ja rikkinäisen kankaan päällä. Onneksi en ollut sitä poistanut alta. Täytynee hankkia uusi ja parempi kangas.

Tuosta kuuluisasta talouskoulusta vielä vähän. Olen nimittäin Munnille aikanaan mainostanut, että se on koulu, joka on antanut kaikkein eniten elämäneväitä. Ja kun jotain hän on onnistunut tekemään keittiössä pieleen (hih) niin olen jossain avioliiton alkuvaiheessa kertonut, että talouskoulussa opetettiin toisin. Ja siitä olen saanut kuulla. Vaikka eihän Munni juuri keittiössä puuhaile ainakaan ruuanlaiton parissa. Tosin viime viikolla, kun olin kirpparilla töissä, hän oli keittänyt tosi hyvän makkarasopan. Aivan kuin äiti olisi keittänyt - perunat olivat samalla tavoin muusiksi osittain keitettyjä.

Psalmit 111:5 "Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti."