Onko elämää pääsiäisen jälkeen?

Elämää on, sillä Jeesus on ylösnoussut!

Pääsiäinen vilahti ohi kuin varkain. Perjantaina vietettiin vanhimman lapsenlapseni 7-vuotispäivää. Ja juuri vastahan hän syntyi ja makaili sylissäni. Ja kohta jo koululainen. Cajsa on sellainen "kanaemo", joka ottaa toiset huomioon ja haluaa olla kaikkien kanssa kaveri. Ihailtava piirre pikkutytössä.

Miniä soitti ennen juhlia ja sanoi keksineensä anopille haastavan homman. Olin nimittäin tiedustellut, mitä voisin tehdä juhlia silmälläpitäen. Kyseessä oli karkkitikkarit. Tutkailin ohjetta ja totesin; helppo nakki. Keskiviikkona tein suklaamutakakun, jonka sitten torstaina murennin ja sekoitin siihen tuorejuustoa ja tomusokeria aivan ohjeen mukaan. Siitä sitten palloja pyörittelemään ja niitä tikun nenään laittelemaan. Munni oli keksinyt styroxipalan, johon tikut sai pystyyn. MUTTA mitä? Palluraiset päättivätkin laskeutua tikun nokasta sen juureen. Hui! Pallot taisivat siis olla liian suuria ja pienensin kokoa. Sama juttu. Eivät pienetkään pallot tahtoneet pysyä tikun nokassa. Silloin tuli kekseliäs Munni apuun ja sanoi, että enkö voisi laittaa sitä tikkua pystyyn palloon ja jäähdyttää pallot. Ehkä siten pysyisivät. Kastelin vielä tikun pään ensin sulaan suklaaseen, jonka annoin kuivahtaa hetken ennen kuin pistin sen kakkupalloon.

Niin sitten tehtiin ylösalaisia kakkutikkuja. Vein ne yöksi varastoon kylmettymään. Perjantaina oli tarkoitus sitten juhlapaikalla kastaa ne sulaan suklaaseen ja koristella. Olin kyllä jo kuorruttamista kokeillut kotonakin, mutta totesin, ettei millään saada niitä ehjinä juhliin saakka.

Mutta jälleen tuli uusi ongelma. Ei se suklaassa pyöräyttely niin vain sujunutkaan. Se oli aivan liian paksua ja pallo putosi jälleen tikun juureen. Miniän äiti paistoi lättyjä vieressäni ja kehotti kokeilemaan suklaan lusikalla tiputtelua. Niinpä sitten tiputin suklaata lusikalla ja pensselöin sitä varovaisesti pullasudilla. Lopuksi koristelu. Tällaisia niistä sitten tuli

Tällaisia niistä sitten tuli.

Kuten kuvasta näkyy, edelleen muutamat palluraiset laskeutuivat tikun nokasta sen juureen. Mutta kyllä niitä riitti silti syötäväksikin asti. Ja luulen lasten niitä ainakin jonkin verran popsineenkin. Itse en kyllä ollut maustakaan oikein vakuuttunut. Sanoin kyllä, että taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kakkutikkareita laitan.

Tulipahan kokeiltua!

p.s. Jaa että miksikö alkukuvana on pilkkivä pikkutyttö? Siksi kun Munni on aikeissa mennä verestämään vanhoja muistoja ja lähtee huomenna pilkille Lepikkoon. Toivotetaan kalaonnea hänelle!

2.Kor. 5:19-20 "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."