Mutta pakkohan se oli päällystää ja koristella. Käväisin poimimassa takapihalta hieman mustikoita ja muutaman orvokinkukan. Tältä se komeus sitten näytti
Vähän päivänsankaria ujostuttaa
Kun Ville oli Kallen avustuksella puhaltanut kynttilät, niin hän tuumasi: "Jag vill ha dubbelbit." Eli haluan tuplapalan. Ja pappa oli avulias
Mutta kaikenkaikkiaan mua vähän hävettää, että vanhan "kakuntekijä" töppäsi noin pahasti. Eikä se ollut edes oikein hyvää - mun mielestä, sillä alakerrokset ja mustikkamoussekerros olivat aivan liian paksut eikä laittamani vaniljamaito kostuttanut niitä tarpeeksi. Mutta oppia ikä kaikki! Ensi kerralla paremmalla onnella. Ja kaikkihan alkoi siitä, että päätin ostaa isomman vuuan. Olisinpa vain tyytynyt siihen vanhaan.
Psalmit 127:3-5 "Katso lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. Niin kuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat (ja varmasti myös tytöt). Onnellinen se mies (ja varmasti myös nainen), jonka viini (viini on laukku, jossa nuolia säilytettiin) on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä."
3 kommenttia:
Tuohan näyttää tosi hyvältä.:)
Herkulliseltahan tuo kakku näyttää. Ettet vain olisi itsellesi liian ankara. Onnea pikkuiselle. Ilmassa on jo syksyn tuntu ja tuoksu. Leikkuupuimuri lauloi elokuun säveliä ja jätti puidun pellon haikeuden. Levollisia elokuun tuulahduksia! Siunattuja syystuokioita.
Herkullisen näköinen kakku.
Onnea pikkuiselle mustikkasuulle.
levollista ja siunattua syksyn sylissä oloa!
Lähetä kommentti