Meillä on viikon ollut esikoisen perheen kaksi melko pientä koiraa hoidossa. Paljonhan ne muuttavat elämänrytmiä. Kaikki matot on pois lattialta - lukuunottamatta kamareja, johin koirilla ei ole asiaa, paitsi täällä saavat olla silloin, kun täällä on joku. Ensimmäinen homma aamulla on viedä ne pissalle. Ja ulkoilutus muutaman kerran päivässä. Onneksi naapurin tytöt ovat ihastuneet niihin ja tulevat välillä hakemaan niitä ulos. Kotonaan koirat saava olla vapaasti, kun asuvat niin luonnon helmassa. Eivätkä ne siellä edes karkaa. Täällä pari kertaa nuorempi Pöpi on livahtanut oven raosta ulos, mutta kun menee perään Fanny hihnassa, tulee Pöpikin kiltisti takaisin. Fanny jos lähtee yksin ulos, niin se tulee aina huutamalla takaisin. Sillä on maailman ihanin koiraluonne. Pöpi on vielä teini-iässä kuten miniä sanoo ja se on sellainen pössöö, hyppii ja huohottaa kaiken aikaa ja kiusaa Fannya.
Tänään kävi valokuvaaja ottamassa meistä kuvia Vuokratalot-yhtiön esitteeseen ja muuhun mainontaan. Kuvaaja halusi välttämättä koirat mukaan kuviin, vaikka kerrottiin, etteivät ne vakisti täällä asu. Harmittaa vaan, kun olkkarikin oli ilman mattoa. Se matto tosin on pesulassa.
On vaikeaa huomata itsessään sellaista, mitä ei ole ennen nähnyt eikä tunnustanut, jos joku on sellaista ehdottanut. Minäkö muka tuollainen? En ikinä! Mutta mitä teet, kun keskusteluissa yhtäkkiä huomaatkin, että just sellainenhan minä oon. :( Ei oo kivaa myöntää itsessään sellaista, mitä ei halua olevan. Pakko ryhtyä muutoshommiin. Se tosin on vaikeaa ja pitkällistä - saa nähdä riittääkö siihen ikä.
Muuten, vain Laihialla voi nähdä tällaista
Merkki jalankulku- ja pyörätiestä ja kas vain, tie päättyy kymmenen metrinä päässä. Ei ollut varaa rakentaa pitempää. Tämä ihme on tuossa meidän vieressä olevalla asuntoalueella. Hauska juttu!
Kesä on ollut työn täyteinen. Paljon on ollut hommaa: lastenlasten hoitoa, vieraita, koiria yms. Jotkut sanovat, että on ollut pitkä kesä, mun mielestä se on ollut lyhyt. Syksy tuli yhtäkkiä just, kun rupes olemaan vähän enemmän aikaa itselle.
Kotimiehen jalka on ollut kipeä viisi kuukautta. Lääkäröity on ja saatu kortisonipiikkiäkin sekä lähete fysioon, jossa käyty 10 kertaa - tai siis hän on käynyt, en minä. Akillesjänteen tulehduksena sitä on hoidettu. Koko ajan olen sanonut, ettei se sitä oo. Tai ainakin puolet ajasta. :) Tässä päivänä muutamana pyysin häntä ottamaan yhteyttä tk:een ja pyytämään labroja, että nähtäisiin missä tilassa munuaisvaiva on. Lääkäri oli laittanut myös kihtikokeen ja kas, ne arvot olivat tosi korkealla. Kihtihän on häntä vaivannut jo vuosia ja lääkitystä siihen menee koko ajan, sillä se vahvistaa myös munuaisia. Nyt kotimies lisäsi tätä lääkitystä ja mitä tapahtuikaan? Kivut jalassa rupesivat lievittymään. Lieneekö sittenkin koko ajan ollut kyse kihdistä? Kysyn vaan! Naapurin asukkaalla on myös nilkka ollut kipeä monta kuukautta ja hän on juossut sen kanssa lääkärissä eikä mitään syytä kivulle ole löytynyt. Sanoin, että pyytää hänkin otattamaan tämän kihtikokeen. Jospa vaikka!!! Saas nähdä.
Mutta mennään nyt näillä eteenpäin.
Ilmestyskirja 21:1 "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti