Sain nuo punaiset ruusut kotimieheltä ehkä noin viikko sitten. Pari päivää sitten ne alkoivat kallistella päätään ja niinpä ostin kauppareissulla uusia valkoisia ajatellen heittää punaiset jo pois. Mutta ihme oli yöllä tapahtunut! Laitoin illalla veteen lusikallisen sokeria ja kas - jokainen nuupahtanut ruusu oli nostanut päänsä ja oli aivan terhakkana. Eivät halunneet tulla poisheitetyiksi.
Kun sitten kauppakassistani tavaroita nostelin, huomasin niissä jotain tahmeaa. Ihmettelin, mistä se nyt on valunut, kun mikään ei näyttänyt olevan rikki. Lopulta huomasin, että valkoisissa ruusuissa oli ravinnepussi, jossa nestemäistä ravinnetta. Ja tuo pussi oli mennyt rikki. Eli se ravinnekin lienee jotain makeaa, koska oli niin tahmeaa. Saas nähdä, miten nämä nyt elelevät.
Matteus 6:27-30 "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä (Jeesus) sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?"
2 kommenttia:
Hyvä vanha kikka ruusujen hoitoon. :)
Ihanat värit. Hyvää Äitienpäivää, varaÄiskä!Terveisin The Varatytär. :)
Lähetä kommentti