Taulu

Kaikki lukijathan luonnollisesti tietävät, että teen vapaaehtoistyötä meidän srk:n kirppiksellä. Yksi ystävä oli muuton edellä halunnut vähentää tavaroiden määrää ja kuskasi niitä kirpulle. Mukana oli tämä taulu. Kun näin sen, ihastuin heti ja ostin sen.

En oikein osaa sanoa, mikä taulussa viehättää. Siinä ei ole signeerausta eli en tiedä tekijää. Eikä se liene mikään miljoonia maksava teos, mutta se on niin hieno. Ripustin sen olkkarin seinälle ja usein istun vain katselemassa sitä.

Eilen mietiskelin tuota seinää, jossa on portti. Se jotenkin ei kuulu kuvaan. Aivan kuin se haluaisi peittää jotain. Mielikuvitus herää, kun mietin, mitä seinän takana voisi olla. Aivan kuin seinä olisi maalattu tauluun myöhemmin kuin verhoksi, että en haluakaan tätä näyttää. 'Kadun sitä mitä maalasin ja peitän sen.'

Joskus mietin, mihin nuo kolme ihmistä ovat matkalla. Ja nuo kukkaruukut ovat niin kauniita. Taulu tuo mieleeni eteläeurooppalaisen kaupunkimaiseman.

Taulu on maalattu oljyväreillä kankaalle. Sitäkin mietin, miksi tekijä ei ole sitä signeerannut. Mielestäni se on taideteos. Mutta ehkä vain mun mielestä.

Nyt tuleekin pitempi pätkä Korkeasta veisusta.

Korkea veisu 5:10-16 "Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentätuhatta jalompi. 
Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. 
Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa. 
Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä. 
Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. 
Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. 
Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut. 
Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta.
Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."