Elokuun alussa sain rajun haimatulehduksen ja parin viikon päästä uudelleen sairaalaan, kun ajoivat ilmeisesti kesken kaiken kotiin. Onneksi sain lähetteen sisätautien polille haimatulehduksien syyn tutkimista varten. Siellä oli miellyttävä lääkäri, joka tuntui ottavan mut todesta. Hän määräsi mulle - keskusteltuaan vanhemman kollegansa kanssa ensin - kortisonikuurin. Liekö tuo ihmelääke vaikuttanut tämän ihmeellisen hyvä olon. Välillä tuntuu, ettei ehdi millään tehdä sitä mitä haluais. Täräjyttää vaan tuolla sisikunnassa.
En mä nyt kuitenkaan ihan ylläolevien kuvien kaltaiseen kuntoon ja nuoruuteen ole tullut. Onneksi! Kyllä tämä seniorielämä on kuitenkin niin mukavaa.
Siinä sitä onkin sitten näiden kuvien välillä jotakuinkin 50 vuotta. Samalla rapulla, ovi vaan on vaihtunut. Mutta mitäs väliä vanhenemisella. Kyllähän tämä kroppa eli hengen vuokra-asunto väkisinkin rappeutuu. Se nyt vaan on totuus, harvahan täältä on hengissä selvinnyt.
Tuosta sisikunnan täräjyttämisestä vielä. On semmonen tunne välillä, että pitäis jo olla tekemässä jotain muuta. Ei oikein osaa keskittyä yhteen asiaan. Mutta kait tämäkin on ohimenevää niin kuin kortisonikuurikin. Alenevin annoksin mennään. Katotaan, mikä on lopputulos.
Jotenkin en odota mitään ihmeitä lääkäreiltäkään. En usko siellä selviävän tää mun sairauksien etiologia. Eikö ollutkin hieno sana? Piti oikein tarkistaa, että olenko ymmärtänyt sen oikein. Ja olin kyllä. Eli syy sairauksiini. Ite luulen tietäväni enemmän kuin lääkärit. Mun sisässähän se on. Ja mä sen tunnen. Mutta elämä on!!!!!!!!
1.Tim. 6:6-8 "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myöskään voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin."
1 kommentti:
Hienoa, että voit paremmin! Itsellä menee niin, että kun yhdestä vaivasta pääsee, niin tulee toinen terveyshuoli... mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan mennään ja Taivaan Isä pitää huolen :) Sitä huolenpitoa sinullekin!
Lähetä kommentti