Tarviiko lapsi biologista vanhempaa?

Tuota kysymystä oon pohtinut aina välillä. Tällä viikolla katsottiin uudelleen alkanutta sarjaa Kadonneen jäljillä. Oli tosi koskettava ohjelma. Tytär etsi ukkiaan ja samalla tyttären äiti isäänsä, jota ei ollut koskaan tavannut. Viimeisin viesti isältä oli tullut noin 40 vuotta sitten. Lopulta isä / ukki löytyi Miamista, kotoisin on Italiasta. Se ensimmäinen tapaaminen oli niin koskettava. Kaikki kolme itkivät toistensa sylissä. Isä / ukki, tytär ja tyttären tytär. Voit katsoa jakson täältä http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001270269.html

Tämä sarja on tullut aikaisemminkin ja joka osa on koskettanut jollain tavalla. Ja poikkeuksetta biologista vanhempaansa etsivä on kokenut jonkin palan puuttuneen elämästään. Vaikka olisi ollut hyväkin lapsuus ja korvaava vanhempi. Yksi osa käsitteli jopa tuntemaani henkilöä ja hänen isänsä etsintää. Nainen on adoptoitu Suomeen lapsena ja hän halusi löytää juurensa. Sehän on totta, että olemme osa juuriamme biologisesti.

Toki ajattelen, ettei tämä ole totta kaikille ja tähän sarjaan on valikoitunut sellaiset henkilöt, joille asia on todellakin ollut kipeä.

Löytyi myös linkki, jossa kerrotaan aikaisemmista löytymisistä ja mitä heille nyt kuuluu. Sen löydät täältä http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/kadonneen-jaljilla/uutiset/artikkeli/kadonneen-jaljilla-mita-heille-kuuluu/3097714

Tällaista tänään!

Luukas 6:31 "Ja niin kuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille."