Kolme kuukautta olen ollut leskenä. Eilen se alkoi. Eli rupesi näkymään hivenen valoa tunnelin päässä. Samalla tuntui, että voimat alkaa palautua. Sama on jatkunut tänään. Jospa tämä tästä vielä!
Toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin. ;)
Käväisin eilen Laihialla ja uskokaa tai älkää, mulle tuli ikävä sinne. Kuitenkin tiedän, että on parempi asua täällä nyt. Olen lähellä poikien perheitä. Niin, eikä tässä asunnossa ole muistoja Matista. Enhän olisi taloudellisesti selvinnytkään edellisessä asunnossa. Saa nähdä, miten täällä selviän. Mutta selvittävähän on - jotenkin. Ja mitäs sitä eläkeläinen mitään erityistä tarvitsisikaan. Ja kirpulta löytyy kaikkea. Eilen löysin Laihian kirpulta itelleni housut - semmoset caprit. Maksoivat kokonaista 2 euroa.
Oli ihanaa tavata ystäviä ja kuulla kuulumisia.
Psalmit 43:3 "Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Hyi kauheeta, minkälaiset hampaat. En viitsi laittaa kuvaa isommaksi. Onneksi eivät hampaani noin huonossa kunnossa ole eivätkä toivotta... -
Mulla on ollut monta kertaa mieli lähteä jonnekin ulos luontoon nuotion ääreen. Olin joskus löytänyt netistä sellaisen paikan täältä Laihial... -
Se on kaikista sanoista suurin. Se on kirkas ja ihmeellinen. Se on kaikista sanoista kaunein. Kaikkein pieninkin ymmärtää sen. Y...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti