Remontti alkaa...

huomenna. Saadaan mennä kattoon sinne myös ja ihmettelemään, mitä emme huomanneet nopealla ensivisiitillä. Avaimet saadaan heti remontin jälkeen. Ei vielä aavistustakaan mitä aikovat tehdä, mutta lienemme huomenna hieman viisaampia siinä asiassa.

 

Ei vieläkään muuttopäivää

On kyllä kummallista, ettemme vieläkään saa tietää muuttopäivämäärää. Tulee jo mieleen, että edelliset asukkaat vain kiusaavat, kun ollaan heille soitettu ja kyselty muutosta. He ovat muuttaneet uuteen taloonsa viikonloppuna, mutta eivät vielä ilmoittaneet - tai ei ainakaan aamulla vielä - muutostaan vuokranantajalle. No tottakai heillä on oikeus pitää avainta niin kauan kuin maksavat vuokraa, mutta meillä loppuu asumisoikeus 31.1. ja sitä ennen pitäisi kuulemma tehdä vähän remonttia asunnossa.

Harmittaa niin vietävästi. Meinaa jo tämä epätietoisuus ja odottaminen ruveta kyllästyttämään. Heeka-täti on NIIN harmistunut.

 

Hieman ajateltavaa

Naamakirjakaverini sai teepussistaan mielestäni tosi hienon mietelauseen. Lue ja ymmärrä!

"Mene itseesi ja muista käyneesi."

Ja tälle päivälle tuli mulle Päivän Sanaksi seuraava, minkä otan ihan totena ja henkilökohtaisesti - ja vähän Munnillekin.

Päivän Sana

...

2 Moos 23:20 "Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut."

Tammikuinen lauantai

Jaahas, pitäis varmaan taas laittaa joitain kirjaimia peräkkäin. On lauantai ja aamiainen nautittu, lehti luettu ja tärkeimmät uutiset annosteltu. RadioDei soi taustalla. Siinähän se!

Mutta, onhan toki muutakin. Asunto on täynnänsä erikokoisia ja näköisiä laatikoita, joista suurin osa jo täynnä asumisemme kannalta tärkeitä juttuja. Muuttopäivä ei vielä ole määrätty, tullee olemaan viimeisellä viikolla. Maanantaina varmaankin saadan jotain tietoa Laihian Vuokrataloilta, näin uskomme. Olemme esittäneet joitain toiveita todennäköisesti tapahtuvan pintaremontin suhteen. Haluan esimerkiksi ikkunalaudat - ihan ehdottomasti. Elleivät he niitä laita, laitamme itse. Ja piste. Täytyyhän talossa ikkunalaudat olla. Vai onko joku toista mieltä?

Pahaksi - vai olisiko hyväksi - onneksi Munnille tuli määräys pieneen toimenpiteeseen sairaalaan just muuttoviikolla. Eikä hän saa tehdä mitään raskasta 3-4 viikon aikana. Kukapahan sen pystyisikään sanomaan onko se onni vai ei, kuten eräs japanilainen mies opetti. En nyt koko tarinaa laita, kun oon niin huono kertomuksia kertomaan, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä mikin tapahtuma tuo tullessaan. Näin on varmaankin hyvä. Ja suuri usko meillä on siitä, että muuttajia saadaan tarpeeksi kasaan.

Ja sitten on saatu tuota niin mukavaa lunta ja ihan riittämiin. On kyllä pyryttänyt oikein kunnolla ainakin täällä rannikolla. Muuton kannalta vain kesä olisi ollut paljon parempi ajankohta, mutta kait se onnistuu keskellä talveakin. Munni luki just lehdestä, että uuden osoitteemme naapurissa on talo myytävänä. Tulee olemaan muutenkin mukava tutustua naapurustoon. Ainakin yksi jo tunnetaan, hyvien ystäviemme pojan perhe. Ja ystävätkin asuvat kilometrin säteellä. Eipähän tässä muuta kuin annetaan mennä.

No, jos piristykseksi yksi kuva

Näin meillä, entä teillä?

Luukas 7:44 ”Ja naiseen kääntyen hän (Jeesus) sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”

Loppiaisen runo

Naamakirjassa eräs kaveri kirjoitti seinälleen ajatuksen, jonka jaan tässä kanssanne.

Aroin askelin, nöyrin mielin astu kärsivän huoneeseen.

Sanat suuret, neuvosi viisaatkin malta jättää eteiseen.

Älä tunkeudu toisen tuskaan, viivy vierellä kuunnellen vain.

Ehkä raskaan salvan hän avaa, ovea raottaa

itsensä uskoo sulle, kipunsa paljastaa.

Silloin tarkoituksia Herran varo käydä arvailemaan.

On aivoituksensa liian suuret, pienen ihmisen oivaltaa.

Saat olla vain ihminen heikko, rinnalla ihmisen.

Ottaa vastaan tuskan itkut, läheisyydelläs lohduttaen.

Olkasi antaa kuormansa alle, kantaa sen Jumalalle.

 

-Mirja Kotilahti-

Loppiaisen alla

Huomenna on siis loppiainen ja joulunaika loppuu. Meillä taitavat joulukoristeet majailla nykyisillä paikoillaan vielä jonkin aikaa. En millään viitti ruveta tekemään mitään vaihdoksia enää ennen muuttoa. Yksi varasto on nyt siivottu turhista tavaroista ja muutenkin olen pikkuhiljaa katsellut, mikä on tarpeellista mikä ei. Kahdeksan banaanilaatikkoa odottelee tuossa selkäni takana sisältöä ja muitakin laatikoita on saatu kerätyksi.

Kun olin Jussin ja lasten kanssa Tropiclandiassa, siellä just oltiin heittämässä laatikoita pois, niin minähän reippaana tyttönä kerjäsin ne itselleni. Ja sain. Niin ja aiotaan lainata jonkin tavarantoimittajan muovilaatikoita lisäksi.

Olenkin jo asetellut mielessäni huonekaluja paikoilleen uudessa kodissa. Isäntä ei oikein sitä ymmärrä, että nyt jo tietäisin, mitä sinne mahtuu ja mitä ei. Meinasi tulla oikein iso riitakin asiasta.

Eilen leivoin litran pullataikinasta monta pussillista suklaa- ja kanelipullia. Tänään tuleekin sitten ystäviä kylään ja ajattelin suolapalaksi tehdä kinkku-metwurstipiiraan.

Ja eipähän tässä sitten muuta tällä erää, kuin siunattua alkanutta vuotta!

Matteuksen evankeliumi 4:4 ”Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'”

Jotta ei olis niin tylsästi vain kirjoitusta, laitan kuvan rakkaasta vanhimmasta siskostani nypläämässä jotain. Hän rakasti nyplätä aina jotain. Tämä sisko muutti ajasta iäisyyteen 25.7.11

Kaisa-mami vajaa 5 kk ennen kuolemaansa, kädet ovat nivelreuman runtelemat.

 

Teille on koti Laihialla!

Näin tuli joskus marraskuussa eräs meille tuntematon (kerran aikaisemmin oli nähty hänet kokouksessa Laihialla) evankelista sanomaan. Nyt se sitten on totta! Tänään varmistui, että saamme vuokrata rivitalokolmion Laihian Mäntymäen alueelta, joka sijaitsee aseman takana noin 2,5 km keskustasta. Muuttoiveet kuin sijainti keskustassa palveluiden lähellä toteutuvat tässä asunnossa. Mutta kaikkeahan ei voi saada ja kuka tietää kumpi on parempi asuinalue. Ehkäpä juuri tämä!

Kyllä on helpottunut olo. Lokakuusta lähtien on aktiivisesti etsiskelty, soiteltu, kirjoiteltu jne. asuntoa. Oltu toiveikkaita ja menetetty toivo. Välillä jo ihan melkein epätoivossa eletty. Nyt on helppo hengittää ja ryhtyä suunnittelemaan muuttoa - tai ennenkaikkea tietenkin sisustusta. Sellaisiahan me naiset pakataan olemaan. Vaikka asia ei vielä ollut varma, olen jo moneen kertaan sen sisustanut.

Takapiha on tosin aika ankea, mutta sittenhän sen saa tehdä mieleisekseen. Voipi olla, ettei sinne hirveän paljon aurinko ylety, kun on pieni metsikkö heti sen takana. Kevät ja kesähän senkin sitten paljastaa. Niin ja se hyvä puoli on asua kunnan asunnossa, ettei tarvi pelätä sitä myytävän alta pois tai että joku omistajan sukulainen tarvitseekin asuntoa ja vuokralaiset häädetään.

Voitte ystävät uskoa, että tuntuu hyvältä. Koska saamme muuttaa heti, kun signaali kunnalta tulee, niin voidaan tehdä sitä vähitellen muutaman päivän aikana ja rykäistä sitten viimeiseksi kaikki ystävät kasaan ja viedä huonekalut. Kantoapuakin on jo luvassa, kun tuo Munni ei oikein pysty enää kantamaan isoja taakkoja, sydän kun toimii vain 65 %:n teholla. Mutta onneksi ystäväpiirissä on riskejä terveitäkin miehiä.

Psalmit 84:4 ”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”