lauantai 14. tammikuuta 2012

Tammikuinen lauantai


Jaahas, pitäis varmaan taas laittaa joitain kirjaimia peräkkäin. On lauantai ja aamiainen nautittu, lehti luettu ja tärkeimmät uutiset annosteltu. RadioDei soi taustalla. Siinähän se!


Mutta, onhan toki muutakin. Asunto on täynnänsä erikokoisia ja näköisiä laatikoita, joista suurin osa jo täynnä asumisemme kannalta tärkeitä juttuja. Muuttopäivä ei vielä ole määrätty, tullee olemaan viimeisellä viikolla. Maanantaina varmaankin saadan jotain tietoa Laihian Vuokrataloilta, näin uskomme. Olemme esittäneet joitain toiveita todennäköisesti tapahtuvan pintaremontin suhteen. Haluan esimerkiksi ikkunalaudat - ihan ehdottomasti. Elleivät he niitä laita, laitamme itse. Ja piste. Täytyyhän talossa ikkunalaudat olla. Vai onko joku toista mieltä?


Pahaksi - vai olisiko hyväksi - onneksi Munnille tuli määräys pieneen toimenpiteeseen sairaalaan just muuttoviikolla. Eikä hän saa tehdä mitään raskasta 3-4 viikon aikana. Kukapahan sen pystyisikään sanomaan onko se onni vai ei, kuten eräs japanilainen mies opetti. En nyt koko tarinaa laita, kun oon niin huono kertomuksia kertomaan, mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä mikin tapahtuma tuo tullessaan. Näin on varmaankin hyvä. Ja suuri usko meillä on siitä, että muuttajia saadaan tarpeeksi kasaan.


Ja sitten on saatu tuota niin mukavaa lunta ja ihan riittämiin. On kyllä pyryttänyt oikein kunnolla ainakin täällä rannikolla. Muuton kannalta vain kesä olisi ollut paljon parempi ajankohta, mutta kait se onnistuu keskellä talveakin. Munni luki just lehdestä, että uuden osoitteemme naapurissa on talo myytävänä. Tulee olemaan muutenkin mukava tutustua naapurustoon. Ainakin yksi jo tunnetaan, hyvien ystäviemme pojan perhe. Ja ystävätkin asuvat kilometrin säteellä. Eipähän tässä muuta kuin annetaan mennä.


No, jos piristykseksi yksi kuva



Näin meillä, entä teillä?


Luukas 7:44 ”Ja naiseen kääntyen hän (Jeesus) sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...