Loppiaisen runo

Naamakirjassa eräs kaveri kirjoitti seinälleen ajatuksen, jonka jaan tässä kanssanne.

Aroin askelin, nöyrin mielin astu kärsivän huoneeseen.

Sanat suuret, neuvosi viisaatkin malta jättää eteiseen.

Älä tunkeudu toisen tuskaan, viivy vierellä kuunnellen vain.

Ehkä raskaan salvan hän avaa, ovea raottaa

itsensä uskoo sulle, kipunsa paljastaa.

Silloin tarkoituksia Herran varo käydä arvailemaan.

On aivoituksensa liian suuret, pienen ihmisen oivaltaa.

Saat olla vain ihminen heikko, rinnalla ihmisen.

Ottaa vastaan tuskan itkut, läheisyydelläs lohduttaen.

Olkasi antaa kuormansa alle, kantaa sen Jumalalle.

 

-Mirja Kotilahti-