Ei löytynyt nukkea, mutta kaksi nalle-enkeliä. Tarkoitus oli ostaa vain yksi ja sen teinkin. Ensin. Sitten lähdin Othelloon laskiaispullakahveelle. Siellä tuli pakottava tarve palata takaisin nallekauppaan ja ostaa myös Kaitlin. Rakastuin heihin. Tässä kuva sinullekin.
Misua nukuttaa, mutta Kati on pirteä kuin peipponen.
Psalmit 36:7 ”Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.”
Viikko eletty Laihialla ja tavarat paikoillaan. Tänään meidät siunattiin Laihian helluntaiseurakuntaan. Tuntui tosi hyvältä. Meidät on otettu niin ihanasti vastaan.
Äsken kävimme pienellä kävelyllä. Miten mahtavaa oli. Katuvalot pienillä teillä, joiden varrella paljon uusia taloja. Lunta sateli hiljalleen, ei ollut kovin kylmä. Upeata. Ei Alskatissa enää tähän aikaan oikein voinut kävelylle lähteä muuta kuin pengertä pitkin Raippaluodon sillalle päin ja autoja kulki ohitse kuin siimaa. No, oma viehätyksensä oli kävelylenkeistä siellä päivällä ja maisemat luonnollisesti henkeä salpaavat. Mutta ei ole näissäkään maisemissa moitteen aihetta.
Kohta sitten seurataankin kuka se onkaan seuraavat kuusi vuotta maamme resiventtinä. Tässä yksi yksityiskohta kodistamme. Isoisän ja isoäidin pöytä, joka lienee ainakin sata vuotta vanha. Tuo muistoja mieleen. Kun julkaisin sen naamakirjassa, Kari-serkku kirjoitti muistavansa pöydän hyvin ja miten se oli isoäidin sängyn vieressä kamarissa. Kun Kari oli siellä yötä, isoäiti kuulemma iltaisin rukoili palavasti lasten ja lastenlasten puolesta. Oli ihanaa kuulla se.
Jeremia 29:7 ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.”
pari kuvaa vielä
Tämö on viereinen talo, mutta samanlainen, jossa kotimme on.
Voi hyvää päivää, kun tämä muutto tai paremminkin kaiken kuntoon ja paikoilleen saattaminen uudessa kodissa on rankkaa. Tänään on kuudes päivä, kun järjestelemme paikkoja. Nuorena kaikki tapahtui samana päivänä. Ihan totta! Mutta jos ei muusta, niin jaksamisesta huomaa vanhenevansa. Oon kyllä niin loppuun väsynyt, että... Suurin piirtein alkaa tavarat olla paikoillaan. Paljon jää yli pientä tillpehööriä. Joutunevat aikanaan kirpparille.
Kirpparista puheen ollen, on tainnut käydä ISO vahinko. Olin suunnitellut laittavani siniset (vähän keltaista) kappaverhot keittiöön. Mutta koska ne on tehty tankoon sopiviksi ja täällä on kiskot ja nipsut ja kunnon peitelevy vielä, niin ei ne kerta kaikkiaan istuneet kyseiseen systeemiin. No, eipähän mitään, seuraava vaihtoehto oli kauniit valkopohjaiset, joissa on kannuja, viinirypäleitä yms. kuviota. MUTTA toista verhoa ei löytynyt mistään. Oliskohan mahtanut käydä sellainen KAUHEA vahinko, että se olisi joutunut vahingossa kirpparille. Ja kaikkein kauheinta on, että olen vienyt sekä Vaasan Monitorille että tänne Laihian lähetyskirpparille. Jos se on täällä, on onni onnettomuudessa, mutta jos se on Vaasassa.....? Apua! Taitaa olla pakko lähteä Vähäänkyröön mikäsenvirmanniminytolikaan, mutta siellä on verhokankaita ja vuodevaatteita. Joku Tervapeite tai sinne päin. No olihan mulla vielä yhdet kelta-vihreät Marimekon Unikko-verhot, mutta ne on niin kapeat, etteivät näytä miltään täällä. Ja kun ei oo samanväristä pöytäliinaa. Mä kun tykkään pitää keittiön pöydällä liinaa. No, Helinähän sen tietää.
Iso- ja pikkusisko tulevat tänään käymään. Kivaa.
2.Korinttolaiskirje 3:18 ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”
p.s. Nyt on pakko hieman lisätä tuohon edelliseen. En viitsi kirjoitusta muuttaa, vaan kerron jatkoa tässä. No. Jonkin ajan kuluttua menin hakemaan jotain makuuhuoneesta ja kas kummaa. Siellähän se kadonnut ikkunaverho aivan iloisena roikkui ikkunassa. Olin laittanut sen siihen, kun muuten kaikki näkyisi illalla ulos. Eli ei ollut joutunut kirpparille. 
Iloksenne tässä kuva eräästä vieraasta. Hänellä on uusi takki. Maten kutoma.
että silleen. Nyt ollaan sitten ihka aitoja laihialaisia! Jeejee... Tararat kuten Hannes sanoo ovat vielä osittain levällään, kun ei oikein ole paikkaa kaikelle. On pakko kaseerata. Kaksi banaanilaatikollista jo viety kirpparille. Ja tänään haettiin toiselta kirpparilta lisää. Pöytä. Tietokonetta varten. Pitää vain poistaa siitä vielä maali, mutta se taitaa mennä kesään, kun ei oo enää sellaisia tiloja, joissa sen vois tehdä talvella.
Mutta suuri toiveeni on, ettei koskaan enää tarvitsisi muuttaa. Onneksi saatiin kantoapua, kun Matti ei saa vielä juurikaan kantaa. Monta reipasta miestä täällä huhki. Lepikossa eri miehet kuin täällä. Laihian helluntaiseurakunta oli järkännyt neljä raavasta miestä tänne kantoavuksi. Nina ja Sannis siivosivat Lepikon kodin ja Jussi ja Maria olivat täällä koko viikonlopun auttelemassa. Niin ja tietenkin Nelly ja Hannes. Ja Mia ja Jaakko toivat lastensa kanssa meille lauantai-iltana ruokaa, kun oltais muuten kuoltu nälkään. Ja kahvinkeitinkin sano työsopimuksensa irti. Onneksi oli vielä takuuaikaa kesään ja saatiin tänään jo uusi tilalle.
Mutta silti. Kaikesta edellä luetusta avusta huolimatta ollaan oltu kyllä loppuraakkiväsyneitä joka ilta. Vaikkei kaikkia laatikoita edes ole vielä ehditty purkaa. Iltaisin lonkkia ja toista polvea on särkenyt niin vietävästi, että on ollut pakko popsia särkylääkkeitä. Eikä untakaan ole oikein riittänyt kunnolla kuin vasta viime yönä. Nukuin jopa seitsemään, muuten olen tämän ruljanssin aikana herännyt melkein joka aamu viiden ja kuuden välillä.
Tämä päivä menikin sitten Vaasassa kierrellessä asioilla. Ja paljon unohtui siitä, mitä piti tehdä. Mutta eipä siitä enempää.
Että viihdytään kyllä, kiitos kysymästä.
Job 5:24—26” Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallansa.”
Onneksi olin laittanut muistutuksen puhelimeen, että aamulla on mentävä antamaan käsivarresta verta labraan ja vielä heti aamustla. Lähete oli laitettu keskussairaalasta paikalliseen tvk:een. Noh. Ihan muutaman minuutin odottamisen jälkeen plingahti mun numero näyttöön. Labrahoitaja otti esiin lähetteeni tietokoneelta ja totesi sitä hetken tutkailtuaan, että ei me varmaankaan voida tätä ottaa täällä - ei ole sellaisia näyteputkia. Mutta tarkistetaan vielä. Sitten hän otti toisesta tietokoneesta ohjeet, miten kyseinen näyte otetaan. Jutteli jonkun näkymättömän henkilön kanssa, joka lienee ollut samaa mieltä, että keskussairaalan labraan, ei tänne. Hoitaja antoi mulle tulostamansa ohjeen ja painotti kohtaa, jossa sanotaan, että näyte pitää heti laittaa jäävesihauteeseen.
Eihän siinä muu auttanut kuin mennä matkoihinsa. Ajaessani sairaalaa kohti pohdiskelin sitä, kun sairaanhoitaja oli lähetettä kirjoittaessaan (toki lääkärin ohjeiden mukaan) sanonut, että se pitää ottaa aamulla, sillä pitoisuudet muuttuu päivän aikana. Ja että ressi vaikuttaa tulokseen. Ja muahan jo ressasi aika lailla. Ensin olisin unohtanut koko homman ilman muistutusta ja toiseksi, ettei tvk pysty ottamaan näytettä. Minä olin luullut lähetteessä olevan vain ressihormooninäyte, mutta sit oli tää toinen. Siis pohdiskelin, että menenkö kuitenkin suoraan labraan jonottamaan vai käynkö ensin polilla hoitsun pakeilla.
Asia ratkesi, kun tulin labraan, joka oli täynnänsä porukkaa, osa oli jopa käytävällä. Niinpä marssin hoitajan puheille ja hän totesi, ettei kannata ottaa näytettä enää, vaan saan mennä ensi viikolla uuden asuinkunnan tvk:een, siellä kuulemma osataan homma hoitaa. Sanoi myös, että heillä on jatkuvasti ongelmia tämän nykyisen kunnan tvk:n labran kanssa. Sillä he kyllä pystyvät tämän näytteen ottamaan, mutta lienee siellä ollut uusi näytteenottaja. Sanoi ottavansa asian tiimoilta jälleen yhteyssä sinne. Muut tvk:t kuulemma hoitavat homman ok. Olisko kyseessä, etteivät halua nähdä vaivaa, kun kyseessä hieman erikoisempi näytteenotto? No, mene ja tiedä. Muuten olen kyllä saanut hyvää palvelua kyseisessä tvk:ssa.
Siispä ajelin kotiin ja odottelen, milloin saan lähteä sinne takaisin. Noutamaan ukkelia kotiin.
Tälle päivälle saat suosikkipaikkani Raamatusta.
Psalmi 23 Daavidin virsi.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Vein aamulla aikaisin rakkaani lasarettiin pieneen toimenpiteeseen. Koska kello oli vasta vaille seitsemän, päätin mennä uimaan. Eihän mikään paikka tuohon aikaan ole vielä auki. Paitsi uimahalli. No, siellä poskuttelin lasit ja uimalakki päässä 600 metriä. On kunto huonontunut parissa kuukaudessa, jolloin uin reteesti kilometrin. En vain jaksanut. Osansa voi tietenkin olla aikaisella herätyksellä ja lyhyellä yöunella. Seliseli..
Vanhempi ja nuorempi siskoni retostelevat käyvänsä maanantaisin ja perjantaisin aikaisin aamulla juoksemassa vedessä. Eivät piittaa uimisesta. Minä taas en piittaa juoksemisesta - en vedessä enkä maalla. No, minä ajattelin yllättää siskoni, mutta kas kummaa. Ei siellä ketään tuttuja näkynyt. Jo ajattelin, että lienevät mulle vain trossailleet asiassa olematta mitään perää. No eipä mitään, kun olin jo uintini uinut, saunonut kaksi kertaa ja seisoin suhkussa, niin eiköhän kaksi viehättävää nei..eiku rouvasta puikkelehdi esiin. Siinähän he olivat. On kuulemma amme tyhjempi juuri puoli kahdeksan aikoihi. hmpfh
Että miksikö sitten en lähtenyt heti kotiin, kun sain saatelluksi mieheni sinne, minne piti? No, kun piti käydä kaupassa ostelemassa kaikenlaista. Ajattelin uinnin jälkeen käväistä nauttimassa yhden lattekahvin - eilen Hanskin synttäreillä eräs miespuolinen vieras totesi katsellessaan kahvinvalmistustani (puoli kuppia maitoa mikroon ensin): ai, maito kahvilla. Ei siis kahvi maidolla! 
Ajelin siitä sitten Prismaan, jonka parkkihallissa olin autoineni toinen. Pian saapui muutama muukin auto. Kello oli 8:53. Muista autoista vääntäytyi vanhuksia jonottamaan oven aukeamista. Hieman hymyilytti, että täällä minä sitten olen kaltaisteni joukossa. Vanhusten. Odottelemassa kauppaan pääsyä aivan kuin kilpaillen, kuka saa olla eka.
Prismassa olikin aikamoinen sekasotku. Tekevät siellä muutoksia tavaroiden paikkoihin. Siis siirtelevät kaikki tavarat eri paikkoihin, missä ennen olivat. Etteivät vain asiakkaan löytäisi niitä. Pah
No eipä sitten muuta kuin hyvää päivän jatkoa sullekin! Ei huvita kirjoitella enempää.
Sananlaskut 22:6 ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”
No niin hyvät ystävät!
Minulla on ilo ilmoittaa kaikille tuhansille
Hello Laihia, here we come!
