että silleen. Nyt ollaan sitten ihka aitoja laihialaisia! Jeejee... Tararat kuten Hannes sanoo ovat vielä osittain levällään, kun ei oikein ole paikkaa kaikelle. On pakko kaseerata. Kaksi banaanilaatikollista jo viety kirpparille. Ja tänään haettiin toiselta kirpparilta lisää. Pöytä. Tietokonetta varten. Pitää vain poistaa siitä vielä maali, mutta se taitaa mennä kesään, kun ei oo enää sellaisia tiloja, joissa sen vois tehdä talvella.
Mutta suuri toiveeni on, ettei koskaan enää tarvitsisi muuttaa. Onneksi saatiin kantoapua, kun Matti ei saa vielä juurikaan kantaa. Monta reipasta miestä täällä huhki. Lepikossa eri miehet kuin täällä. Laihian helluntaiseurakunta oli järkännyt neljä raavasta miestä tänne kantoavuksi. Nina ja Sannis siivosivat Lepikon kodin ja Jussi ja Maria olivat täällä koko viikonlopun auttelemassa. Niin ja tietenkin Nelly ja Hannes. Ja Mia ja Jaakko toivat lastensa kanssa meille lauantai-iltana ruokaa, kun oltais muuten kuoltu nälkään. Ja kahvinkeitinkin sano työsopimuksensa irti. Onneksi oli vielä takuuaikaa kesään ja saatiin tänään jo uusi tilalle.
Mutta silti. Kaikesta edellä luetusta avusta huolimatta ollaan oltu kyllä loppuraakkiväsyneitä joka ilta. Vaikkei kaikkia laatikoita edes ole vielä ehditty purkaa. Iltaisin lonkkia ja toista polvea on särkenyt niin vietävästi, että on ollut pakko popsia särkylääkkeitä. Eikä untakaan ole oikein riittänyt kunnolla kuin vasta viime yönä. Nukuin jopa seitsemään, muuten olen tämän ruljanssin aikana herännyt melkein joka aamu viiden ja kuuden välillä.
Tämä päivä menikin sitten Vaasassa kierrellessä asioilla. Ja paljon unohtui siitä, mitä piti tehdä. Mutta eipä siitä enempää.
Että viihdytään kyllä, kiitos kysymästä.
Job 5:24—26” Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallansa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti