Viikko eletty Laihialla ja tavarat paikoillaan. Tänään meidät siunattiin Laihian helluntaiseurakuntaan. Tuntui tosi hyvältä. Meidät on otettu niin ihanasti vastaan.
Äsken kävimme pienellä kävelyllä. Miten mahtavaa oli. Katuvalot pienillä teillä, joiden varrella paljon uusia taloja. Lunta sateli hiljalleen, ei ollut kovin kylmä. Upeata. Ei Alskatissa enää tähän aikaan oikein voinut kävelylle lähteä muuta kuin pengertä pitkin Raippaluodon sillalle päin ja autoja kulki ohitse kuin siimaa. No, oma viehätyksensä oli kävelylenkeistä siellä päivällä ja maisemat luonnollisesti henkeä salpaavat. Mutta ei ole näissäkään maisemissa moitteen aihetta.
Kohta sitten seurataankin kuka se onkaan seuraavat kuusi vuotta maamme resiventtinä. Tässä yksi yksityiskohta kodistamme. Isoisän ja isoäidin pöytä, joka lienee ainakin sata vuotta vanha. Tuo muistoja mieleen. Kun julkaisin sen naamakirjassa, Kari-serkku kirjoitti muistavansa pöydän hyvin ja miten se oli isoäidin sängyn vieressä kamarissa. Kun Kari oli siellä yötä, isoäiti kuulemma iltaisin rukoili palavasti lasten ja lastenlasten puolesta. Oli ihanaa kuulla se.
Jeremia 29:7 ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.”
pari kuvaa vielä
Tämö on viereinen talo, mutta samanlainen, jossa kotimme on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti