Eläkettä pukkaa...

Allekirjoitin tänään irtisanomisilmoituksen, että jään eläkkeelle 1.1.2010!! Saan joulukuun palkallista vapaata ja sit muut lomat, niin viimeinen työpäivä osuu jonnekin lokakuun puolivälin jälkeen.

Sateinen tiistai

Kylmää ja märkää. Parvekelaatikoissa orvokkeja ja keskellä minipääsiäisliljoja. Kauniita. Oltiin tänään seurakunnan eläkeläispiirille kertoilemassa pyynnöstä Israelin matkasta. Näytettiin kuvia ja jutusteltiin noin tunnin verran. Naiset olivat kovin iloisen ja tyytyväisen näköisiä vielä tilaisuuden lopuksikin. Vain yksi heistä oli käynyt Israelissa ja hän tuli lopuksi sanomaan, että aivan henki heräsi teidän esityksestä. Kertoi tulleensa Venäjältä tänne ja matkustelleensa kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi ei yhdessä, jonka nimeä ei maininnut.

Pidin tänään tuon esityksen vuoksi saldovapaan, jäi sisään tunteja vielä yhdelle päivälle. Varasin kesäloman ajaksi (3 viikkoa) meidän firman henkilöstökerhon rivitaloasunnon Sotkamon Vuokatissa. Sen jälkeen tein serkku-Karille kyselyn josko Purmojärveltä tai Pellisen kylästä siellä löytyis jokin tyhjä tupa, jossa vois olla loman ajan. Olis kivempi olla siellä tutuissa maisemissa ja tuttujen seassa. Olen syntynyt Kortesjärven Purmojärven Pellisen kylässä ja elänyt siellä ensimmäiset 11 ja puoli vuottani. Muutimme Vaasaan kuorma-autolla kesällä 1958. Sen jälkeen en ole pitempiä aikoja siellä viettänyt ja nyt vanhemmiten on niin kovasti mieli olla siellä pitempään. Saa nähdä kumpi meidät voittaa - Sotkamo vai Kortesjärvi.

Kallen kakku

Noh nyt se 1-vuotiskakku on sitten valmis. Kova vääntö oli. Malli oli niin hieno, ettei kehtaa edes laittaa webbiosoitetta, vertaisitte kuitenkin .

Toivotaan, että maku on paree ku näkö. Vaikka kait se nyt amatööriltä toiseksi marsipaanikakuksi kelpaa. Arvosana taitaisi kuitenkin olla välttävä..... mutta maku lienee kuitenkin tärkeempi.

Tässä se nyt sitten on

Huomenna se sitten korkataan, kunhan ensin käyn koulus istumassa pari tuntia.

Marsipaanikukkia

Olin hoitelemassa pikku-Kallea Petossa. Oikein hienosti meni. Kalle tosin on hyvin tarkka siitä, mitä hän haluaa syödä ja mitä ei. Ja jos ei ruoka miellytä, Kalle huitoo molemmilla käsillä niin, että on mahdotonta saada ruokaa suuhun. No, isoäiti keksi keinon, kun nakkikeitto ei maistunut. Ensin pari-kolme lusikallista suklaavanukasta ja sitten lusikallinen keittoa. Ja joka kerta onnistui, mutta vai yksi lusikallinen. Jos toista yritti, heti alkoi huitominen. Hyvä, kun tietää, mistä tykkää.

Kalle seisoo jo hetken ilman tukea ja yrittää sanoa sanoja. Siitä se lähtee!

Tulomatkalla kävin helssaamassa Nellyä ja Hannesta. Nelly kuulemma näyttelee lelukuvastosta kaikennäköistä ja sanoo, että Munni tekee tämän Nellylle. No, kyllä olis Munnin jo aika ryhtyä rakentamaan leikkimökkiä Nellylle.

Nyt pitäis mennä kokeileen marsipaanikukkien tekemistä. Saas nähdä, mitä sitä saa aikaseksi...

Muuten vaan

Ei nyt oikeastaan huvittais mitään kirjoittaa, mutta kun edellisestä on jo niin monta päivää. Kävin taas uimassa - tällä kertaa 600 metriä onnistui. Saunominen on ihanaa työpäivän jälkeen. Mutta maanantait ei ole ihania. Oli paljon mukavampi käydä töissä ti-ke-to kuin nykyinen ma-ti-ke. Sitä jotenkin maanantaina sai toipua viikonlopusta ja tiistaina pirteänä töihin. Sikäli mikäli sitä nyt oli pirteä.

Hannes Wilhelm sai nimensä lauantaina. Hyvin meni juhlat, tosin pappi oli hieman liian kiireinen, joten väki ei oikein tahtonut ehtiä alkuun mukaan.

Nyt en jaska - jaksa - enempää, siis soromnoo...seuraavaan kertaan

Vihdoinkin uimaan

Piiiiitkästä aikaa kävin uimahallissa. Joskus kauan sitten kävin viikoittain, usein jopa kaksi kertaa viikossa. Nyt opiskelun aikana ei kerta kaikkiaan ole ollut energiaa mihinkään ylimääräiseen. Tuntui tosi hyvältä ja jaksoin uida jopa 500 m, tosin päissä piti huilailla. Olisin voinut enemmänkin uida, mutta pikkuhiljaa alkoi vanha tuttu suonenveto vaivata. Pahaksi se yltyi vasta, kun pääsin autolle. Melkein 10 minuuttia jouduin sitä taltuttelemaan. Joo joo, syön magnesiumia, mutta ei se sitä kokonaan poista. Tosin auttaa pitämään jonkinlaista tasapainoa, ettei aivan ole jalat tönkkönä kaiken aikaa.

Nyt pitäisi ryhtyä tutkailemaan Terveys 2015 -kansanterveysohjelmaa, että osaisin jotain vastausta sepustaa seuraavaan meneillä olevan kurssin kysymykseen. Kurssi on virtuaalinen - onneksi. Kaksi kysymystä vastattu, kolme jäljellä ja aikaa 3.5. saakka.

Eilen sain valmiiksi Hanneksen taulun. Olen kyllä joutunut purkamaan sitä tosi paljon - aina vain tuli tehdyksi väärin. Tänään vein sen raamitettavaksi. Lauantaina on ristiäiset.

Historian siipien havinaa...

Kotona taas, tässä villissä maas....

No niin, saatte pienen kuvakavalkadin Ruotsin reissusta. Munnihan asui Finspångissa 25 vuotta ja totesi nyt, miten kaunista siellä on. Eihän sitä huomaa silloin, kun kaikki on ympärillä - se on vain tavallista. Finspångiin tuli Hollannista 1700-luvulla mies, joka perusti sinne kanuunatehtaan. Tehdas käytti koskivoimaa. Tässä kuvia sieltä

Munni ihailee kuohuja..

Päärakennus portilta päin. Tämä lienee joskus ollut asunto, nykyisin ison yrityksen päämajaa, tai vierasmajaa, kuka tietää...

Sama rakennus pihalta päin...onko Iina tuttua?

Linnaksi tuota päärakennusta kutsutaan ja sen edustalla on valtavan kokoinen ja kaunis puisto. Tässä yksi niistä rakennuksista. Tuo vaalea kohta seinässä on haalistunut seinämaalaus.

Puistoa reunustaa kadun puolelta muuri

 

Tällaisia muistolaattoja on monia puiston puissa, aikaisimmat jostain vuodelta viisi eli kaikkien kaupungissa käyneiden Ruotsin kuninkaiden kunniaksi kiinnitettyjä.

Tässä tehtaan valmistamia kanuunoita ja ammuksia

Kaikki edelliset ovat tehtaan alueen rakennuksia, rakennettuja 1700-luvulla ja vielä täysin pännissä ja käytössä. Joko asuntoina tai yrityksen käytössä. Nykyiset talot hajoaa jo muutamassa kymmenessä vuodessa. Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi...puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa.... vai miten se oli?

 

Tässä kirkossa ja tällä korokkeella Munni ja Heeka vihittiin 31.12.1991. Helluntaipastori Roland Eckerby vihki ja Juurikiven Mika soitti häämarssin ja hänen isäntä tulkkasi vihkitoimituksen. Tämä on yksi kauneimmista kirkoista, joissa olen käynyt. Tuolla ristin alla olevassa syvennyksessä on kasteallas.

Täällä onkin sitten jo hieman eteläisemmät maisemat, eli aivan Etelä-Ruotsista Mörrumin lohijoki. Siellä käytiin Eeron ja Onen kanssa.

Mörrumin koskea...

Viimeisimpänä tulee Zimba makuuasennossan. Siinä se killitteli meitä lattialla käpälät sievästi rinnalla.