Puhkipoikkiväsymystilan muutos

Tulin kotiin väsyneenä ja astman ahistamana. Mulla se ilmenee myös väsynä. Nälkäkin oli ja paistoin pari munaa ja heitin sisuksiini perään viilipurkillisen. Sitten väsyneenä sohvalle.

Kun Kari-ystävä soitti Matille ja kutsui suppilovahveron metsästykseen, olin heti valmis. Tehtiin kahden tunnin ja vartin kierros ja saalis on tässä

Kari antoi omansakin mulle, kun vaimonsa ei näistä välitä. Otti vain sen verran, että saa itselleen kastikkeen. Nähtiin muuten matkalla hirvenraatokin. Olihan haju. Siinä se makasi kiven takana jalkoineen ja päineen. Ei liene ollut salakaatajan saalis, vaan pikemminkin itsestään kuollut. Ehkä haavoittunut tai jotain muuta. Toinen löytö oli aika kummallinen. Joku oli kuljettanut metsään isoja, narulla sidottuja lehtipinkkoja. Mitä ihmettä varten! Siellä ne maatuivat. Aika outoa, sanon minä.

Kummasti keuhkot puhdistuivat metsässä ja väsymyskin lieveni. Hei, kaikki äkkiä metsään!

Nyt taidan keittää pikkuisen supparikeiton. Nam.

Korkea veisu 2:17 "Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla."

Piilokuva

Löydätkö tästä kaksi koiraa?

Jeremia 27:5 ”Minä olen tehnyt maan sekä ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat, suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan sen, kenelle hyväksi näen.”

Ystäväpalvelusta irtautuminen

Helou taas!

Maanantaista saakka olen ollut Petossa auttelemassa miniää ja esikoista. Tänään sieltä vapaapäivä. Illalla on nimittäin ystäväpalvelun tapaaminen. Olen vuoden verran ollut siinä yhdyshenkilönä ja nyt annan viestikapulan - olipas hienosti sanottu - eteenpäin. Eli irtaudun siitä. Eihän tuossa paljon ole tullut tehdyksi saati aikaansaaduksi. Nimellistä enemmän on ollut tuo homma.

Sitten on vielä srk-lehden päätoimittajuus jätettävä. Siitä hommasta oon tykänny eniten ikinä vapaaehtoishommista. Mutta kun nyt kuitenkin tulee seurakunnan vaihdos, niin enhän voi edellisen srk:ni lehteä enää toimittaa. Huolta tuottaa se, ettei näillä näkymin oikein ole seuraajia. Toki päätoimittajuus saadaan nakitetuksi, mutta kun olen hoitanut samalla toimitussihteerinkin tehtävät ja siinä onkin sitten pulma löytää uusi tilalle. Mutta kuten velivainajalla oli tapana sanoa: asioilla on taipumus järjestyä.

Aamurukouksen jälkeen sain yhtäkkiä kootuksi illan ohjelman. Toivottavasti ystävät noudattavat kutsua ja tulevat mukaan.

Eipä sitten muuta kuin lähteä väkertämään tukkaa rullille.

Luukas 12:6—7 ”Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.”

Lokakuinen lauantai

Täällä sitä meikäläinen ihmettelee elämää vielä hieman tunkkaisessa lauantaiaamussa. Tunkkaisessa siksi, ettei vielä ole aivan valoisaa. Mitähän sitä taas tänään tekis? Ei oikein vielä passaa ruveta pakkailemaankaan, kun ei ole se muuttopäivä tiedossa. ja kaikki lainakirjat on luettu. Haravoimaankaan ei voi mennä, kun sataa. Eikä muutenkaan ulos. Tulossa siis sisäsiisti päivä!

Koko viikon oon ollut jonkinlaisessa viikkovillissä. Kaikki päivät on tuntuneet joko perjantailta tai lauantailta ja nyt, kun on lauantai, se ei tunnu ollenkaan lauantailta. Missä on vika?

Eilen kahviteltiin kuopuksen vaimon kuuskymppisiä. Nyt onkin sitten päätetty, ettei enää ryhdytä synttärilahjakeräyksiin, kun tuo nuorimmainenkin on saatu ihmisen ikään. On sitä ollukin. Munni lähti töihin. Sillä taitaa olla hieman eläkkeellejäämisahistusta, kun ei tahdo saada nukutuksi - öisin. Kyllä sitä onneksi tuossa sohvalla tulee - unta meinaan.

Se siitä sitten!

Tai no, mun lumitähti näyttää tältä vielä lokakuun lopussa.

Niin ja tuli mieleen, että taidan ryhtyä kokeilemaan voiko ääniRaamattua siirtää cd:ltä kuunneltavaksi mp3:ssa.

1.Mooseksen kirja 2:7 ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”

Ylistys HTH:lle

Käytin kasvovoiteena HTH:ta muutaman kymmenen vuotta, mutta sitten jouduin jonkinlaiseen häiriötilaan ja ostin jotain hienompaa. Kuten yö-ja päivävoiteet erikseen. Ja vielä vanhenevalle iholle. Näitä öösäsin naamaani parin vuoden ajan. Kunnes totesin, että ryppyjä tulee koko ajan lisää. No, iästähän se ei tietenkään johdu.

Huomasin myös, että poskiini on tullu kummalliset lommot keskelle ja niiden pohja oli aivan ryppyinen. Silloin sen päätin. Heitin menemään kaikki hienot voiteet ja palasin takaisin perusasian äärelle. Ostin monta tuubia HTH:ta, jota nyt olen sitten uskollisesti aamuin illoin vedellyt kasvolihaksilleni.

Uskokaa tai älkää, mutta ihoni on paljon pehmeämpi. Kimmoisampi. Ja ne kuopanpohjien rypyt ovat oienneet huomattavasti.

Tämän tarinan opetus: Ei kannata tuhlata rahaa hienoihin voiteisiin. Perusasiat riittää.!

Ester 2:9 ”Tyttö miellytti häntä (kuningas Ahasverosta) ja sai armon hänen edessään, ja hän antoi hänelle joutuin hänen kauneudenhoitonsa ja määrätyn ravinto-osansa sekä seitsemän valiopalvelijatarta kuninkaan palatsista ja siirsi hänet palvelijattarineen vaimolan parhaaseen paikkaan.”

Kalle-päivä

PikkuKalle 3 vee oli viettämässä päivää isoäidin kanssa. Eka kertaa olimme kaksistaan, tai no olihan isoMattikin mukana. Hain pojan Maalahdesta, missä isänsä kanssa odotteli. Kurvailtiin Lepikkoon ja Gerbyn risteyksessä meinasi mieheltä tulla itku, kun tuli mammaa ikävä. Mahtoi matka olla hieman liian pitkä. Lohduttelin poikaa ja menihän se ohi viimeistään, kun tultiin meille.

Ensin Kalle hieman ihmetteli, mikä tämä paikka on, kun hän ei ole niin paljon meillä käynyt. Mutta kun kannoin lelukorin esiin, ei enää haitannut vieraus. Sitten me leivottiin yhdessä piparkakkuja.

Onneksi mulla oli taikinaa pakkasessa. Otin sen sulamaan, kun lähdin hakemaan miestä. Se olikin mukavaa puuhaa ja piti kokeilla joka ainoaa muottia. Yksi pellillinen oli tarpeeksi. Minä sitten tein loput eli toisen pellillisen. Taikina tuntui maistuvan Kallelle tosi hyvin.

Sitten tein liha-makaroonilaatikon uuniin ja paistumisen ajaksi Kalle lähti ulos ajelemaan isoMatin kanssa ISOLLA traktorilla. Se se olikin aika hieno homma ja kova sana, kuten mamma sanoi.

Ruoka maistui hyvin ja sen jälkeen leikki autoilla ja isoäidin ikiomalla pikkuisella puskutraktorilla, jonka isoMatti osti joskus seurusteluaikana lahjaksi. Se siitä syystä, että usein runoilin hänelle Juuso- ja Hupihiiren reissuja ja siinä mainittiin puskutraktori. Sitten lähdettiin metsään hakemaan kuusenhakoja huomispäivän hautausmaavierailua varten. Puolukoitakin löytyi. Ei Kalle niistä välittänyt muuta kuin piti nyrkissään kauan, kunnes antoi mulle takaisin. Pihalla keinuttiin hevosessa ja leppäkertussa. Ei viitsitty oikein kauan olla ulkona, kun siellä satoi vähän väliä.

Sisällä leikittiin ja välillä luettiin kirjoja. Oli oikein mukava päivä ja luulen Kallenkin tykänneen. Kotimatkalla poika nukahti heti, kun auto lähti liikkeelle ja sain herätellä hänet noin kolmen vartin päästä kotipihalla. Ainut huono puoli on se, että auton mittariin kertyi noin 190 km eikä sekään mitään, mutta kun mun pää ja hartiat ei tahdo tykätä autolla ajamisesta ja huomenna siskot ovat määränneet mut ajamaan Kortesjärvelle ja takaisin. No, onneksi on keksitty pillerit.

Sananlaskut 22:6 ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”

Kuopuksen ja vähän muidenkin tavaroita

Kun kuopus muutti Petolahdesta meille Vaasaan - varmaankin noin 18 ikäisenä - hän heitteli tavaroitaan laatikoihin, joissa ne ovat tähän saakka saaneet levätä rauhassa. Tai ainakin osa niistä, osaa on jo laitettu menemään. Näin muuton aattona päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä tutkailemaan, mitä laatikot oikeastaan sisältävät. Niin eikä ainoastaan laatikot, vaan meidän yksi kaappikin on ollut puolillaan näitä neidin tavaroita. Hänellä kun yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa eikä paikkaakaan näinä kahtenatoista vuonna laittaa tavaroita oorninkiin.

Videokasetteja oli yli 10, joista kolme elokuvaa pidin itse. Meillä kun on vielä videosoitin tallella ja kunnossakin. CD-levyjä oli pari-kolmekymmentä, ne kuulemma sai heittää roskiin. Ja vielä tavallisia kasettejakin muutama kymmenen. Niistä poimin mm. Hekki hiiren seikkailut, Röllejä ja Hupi- ja Juuso-hiiren seikkailut. Meillä siis on vielä kasettisoitinkin ihan kaksin kappalein. Eikä me mitään vanhanaikaisia olla!

Poisheitettävää tuli kaksi mustaa roskasäkillistä ja yksi kauppakassillinen kirpparille. Niin ja säilytykseen jäi vielä kolme laatikollista. Ai jaa, vielä niitä lasten- ja nuortenkirjoja menee kaksi kopiokonepaperilaatikollista kirpparille. Osan jätin lastenlapsille.

Samaan syssyyn heitettiin Munnin ja itseni yhteisellä päätöksellä kaikki vanhat kirjeet ja kortit roskiin. Kuka niitä enää koskaan lukee. Ovat vain sitten jälkeläisten harmina, kun meidän kuolinpesää selvittävät.

Sain 65-vuotislahjaksi toivomani mp3-soittimen. Osasin ladata sen akun, mutta en millään saa siirretyksi tietokoneelta sinne mp3-muotoista Raamattua. Tiedosto näkyy hienosti, kun katon sitä tietokoneelta, mutta ite laite väittää, ettei siellä ole mitään soitettavaa. Pah. Kohta yritän siirtää sinne lauluja cd-levyiltä. Sen nyt luulisi onnistuvan.

Keitin muuten lounaaksi itelleni - Munni söi leirikeskuksen puolella - kukkakaali-katkarapu-juustokeiton. Oli muuten hyvää. Suosittelen sullekin!

Sananlaskujen kirjasta tavara-sanalla haettuja kohtia:

11:4   Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

20:21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.

13:7   Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

13:11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan

19:14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta