Tulin kotiin väsyneenä ja astman ahistamana. Mulla se ilmenee myös väsynä. Nälkäkin oli ja paistoin pari munaa ja heitin sisuksiini perään viilipurkillisen. Sitten väsyneenä sohvalle.
Kun Kari-ystävä soitti Matille ja kutsui suppilovahveron metsästykseen, olin heti valmis. Tehtiin kahden tunnin ja vartin kierros ja saalis on tässä
Kari antoi omansakin mulle, kun vaimonsa ei näistä välitä. Otti vain sen verran, että saa itselleen kastikkeen. Nähtiin muuten matkalla hirvenraatokin. Olihan haju. Siinä se makasi kiven takana jalkoineen ja päineen. Ei liene ollut salakaatajan saalis, vaan pikemminkin itsestään kuollut. Ehkä haavoittunut tai jotain muuta. Toinen löytö oli aika kummallinen. Joku oli kuljettanut metsään isoja, narulla sidottuja lehtipinkkoja. Mitä ihmettä varten! Siellä ne maatuivat. Aika outoa, sanon minä.
Kummasti keuhkot puhdistuivat metsässä ja väsymyskin lieveni. Hei, kaikki äkkiä metsään!
Nyt taidan keittää pikkuisen supparikeiton. Nam.
Korkea veisu 2:17 "Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti