Vaalikone

Kävin testaamassa netissä vaalikoneella ketä se ehdottaisi mulle äänestettäväksi. Ja arvatkaapas kuka tuli ykköseksi - Munni!!!!!! Olihan meillä hauskaa. Munni ei kuulemma halua valtuustoon, mutta asettui ehdolle, jos vaikka saisi muutaman äänen KD:lle. Kun sitten sanoin äänestäväni Tainaa, koska Munni ei halua tulla valituksi, ei se ollutkaan hyvä. Sanoin, etteihän sun itsekään kannata itseäsi äänestää, ellet kerran halua sisään. No, täytynee sitten kuitenkin noudattaa vaalikoneen neuvoa. Taina ei tosin ollut laittanut omia tietojaan koneelle, joten hän ei ollut kisassa mukana.

Pitäis mennä Aseveliin haravoimaan pihaa, kun huomenna on näyttö. Kaksi on tulossa katsomaan. On myyty taloa jo yli puoli vuotta ja ajat sen kun huononee eikä oikeaa ostajaa näy. Tule, tule ostaja, että päästään irti talosta!

Mua hirvittää se, että yhä useammin näkee uutisia, joissa aikuiset ovat käyttäneet hyväkseen lapsia. Se sattuu aivan sydämen syvimpään lokeroon. Miten joku voi tehdä sellaista? Lapselta varastetaan näin elämä. Hän ei koskaan enää voi olla se viaton lapsi, joka hän ennen aikuisen kosketusta oli. Ja vaatii valtavasti työtä sekä auttavilta aikuisilta että lapselta itseltään päästä tasapainoon sellaisen jälkeen.

Tänään media työntää esiin asioita, jotka eivät missään nimessä kuulu lapsen maailmaan. Lapsen ei enää anneta olla lapsi, vaan sitä parempi mitä aikaisemmin hänestä tulee itsenäinen. Kuitenkin, jotta voisi kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi, pitää saada olla tarvitseva ja tietämätön ja elää turvallisessa ympäristössä. Lapsen pitää saada tuntea, että vanhemmat/aikuiset ovat niitä turvallisia ihmisiä, jotka asettavat hänelle rajat, joiden sisällä on turvallista elää. Ja jotka laajentavat niitä rajoja sitä mukaa kuin lapsen kehitys etenee.

Niin, niin, kukapa meistä olisi osannut olla täydellinen äiti tai isä. Ei kukaan, mutta yritystä on ollut. Ja kun tekee parhaansa, enempää ei voi. Joka tilanteessahan sitä toimii juuri sillä tiedolla ja taidolla ja ymmärryksellä, mikä juuri silloin itsellä on. Ja parempaanhan ei pysty, mutta aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ja pyytää anteeksi osaamattomuuttaan. No niin, meni taas maailman parantamiseksi..... :)

Mutta yritetään me omalta osaltamme tukea lapsia ja heidän vanhempiaan tuossa niin tärkeässä elämäntyössä.