Jaksaakohan sitä?

Ei enää huomenna, vaan eilen....joo-o nyt on pakko saada muutama kilo painosta pois, kun ei meinaa enää vaatteet sopia päälle. Puseronnapit pomppii auki ryntäitten kohdalla ja housun vetoketju on tiukoilla. Ei sitten mitään ihmedieettejä, vain iltasyöminen seis ja leivonnaiset pannaan - ainakin siksi, kunnes tavoitepaino on saavutettu.

Niin ja uintikin alkaa taas  pitkän katkon jälkeen huomenna. Onneksi Iina muutti Vaasaan, saan hänestä kaverin uimahalliin. Mulla onkin ollut opiskelun mittainen tauko siinä jutussa, vaikka aikaisemmin kävin ahkerasti viikoittain - yhteen aikaan jopa kaksi kertaa viikossa aamu-uinnilla ennen työhön menoa.

Tosi mukavaa, että Munni on taas maisemissa. Ei ollut yhtään mukavaa olla yksin. Niin ja harjoittelukin alkoi tänään. Saa nähdä, minkälaiseksi se muodostuu. Pitäis jaksaa lukea kolme kirjaa varhaiskasvatuksesta ja erityisestä tuesta näille pikkuisille. Niin ja tehdä viiden sivun essee siitä. Ja pitäis vanhustyöhön lukea yksi kirja ja referoida ja sit vielä hallinnon organisaation ja lainsäädännön tenttiä varten opiskella, joten ei tässä laakereilla vielä ainakaan lepäillä.

Viime viikolla olin tosi poikki. Mulla se ressi näkyy - tai oikeammin tuntuu siten, että sydän alkaa poukkoilla liian kiivaasti aina välillä, useimmiten vasta illalla sängyssä. Viime viikonloppuna se oli aivan hurjana, mutta on nyt tasaantunut. Siispä taas jatketaan, kyllä se siitä.

Uma ja Rapido voivat hyvin. Rappe kasvaa eikä enää juokse pakoon, kun näkee ihmisiä. Ei silti vielä anna koskea itseensä, mutta on jo kummasti lähestynyt mua. Hiljaa hyvä tulee...ajatellen aivan kaunis.....

Hyvää viikonloppua kaikille, jotka vielä viitsii täällä käydä. Luen teille Herran siunauksen......