Lapsuusmuistoja

Olen viime aikoina monta kertaa muistellut, miten äitini minua luonnehti, kun olin pieni, siis alta kymmenen.

Minulla on kuulemma kasvot pienet kuin kahvikupin pohja.

Ja jos hukkuisin jokeen, minua saisi etsiä vastavirtaan.   Vai niin... mitähän Ulpu tähän sanoo? Onko tämä tyttö mahtanut yhtään lieventyä tuosta luonnehdinnasta. Minusta kuitenkin tuntuu, että tuolla Maalahdessa on yksi pikkutyttö, joka kuulemma on aika usein "tvärtom".

Murrosiässä ollessani äiti sanoi usein, että ei kukaan käytä sanaa "äiti" niin usein kuin minä. No se maalahtelainen tyttö taitaa toistella "mamma"- sanaa (oikeastaan puolellatoista m:llä ei kahdella) myös aika usein.

Ei kai vain pojantytär ole tullut isuun? Toivottavasti jotain hyvääkin olisin voinut siirtää lastenlapsilleni.