Munni oli luvannut hankkia työkaverilleen metsästä joulumännyn. No, minä reippaana tyttönä ajattelin lyödä kaksi Mu...eiku kärpästä yhdellä iskulla. Eli laittauduin mukaan. Mulla kun ei ole pitkävartisia saappaita, joilla olisi mukava saapastella lumisessa metsässä, kekseliäänä tyttönä sitaisin vanhanaikaisella karvanarulla toppahousujen puntit nilkkureiden varsien päältä lujasti kiinni. Ja hyvin toimi. Eikös ne lappalaisetkin silleen sido kenkänsä. Tosin käyttävät hienompaa sidettä.
Rämmittiin metsässä sellaiset kolme varttia löytämättä yhtä ainutta kelvollista mäntyä. Ei tosin kuustakaan, vaikkei sitä etsitty. Mutta jos olis etsitty. Vielä kierrettiin Lepikon tontti ilman tulosta. Munni joutui siis soittamaan toimeksiantajalleen, ettei mäntyä löytynyt.
Me ei enää laiteta kuusta, kun on niin pienet tilat. Terassilla on valaistu sellainen ollut jo joulukuun alusta saakka. Munni laittoi siihen tavalliset ulkokynttilät ja minä myöhemmin ostin valohupun. Nyt on kuusi tosi kaunis. Tässä kuva ensilumen jäljiltä
kyllä sitä lunta tulikin paljon yhdessä yössä.
Nyt on meri jo jäässä, vaikka virta yrittääkin saada itselleen tilaa edes hieman. Kymmenisen senttiä on jään paksuus laiturin päässä, sen Munni kävi selvittämässä.
Huomenna teen joulun kalaeturuuat ja sitten tiistaina viedään poikien perheille kaikki joulun herkut, joita olen väsäillyt tässä pari viikkoa. Vuorossa on siis huomenna joulusilli ja valkosipuli-graavisiika niin ja konjakkisinappi, jos saan tänään jostain konjakkia. Tai sitten haetaan huomenna pitkäripaisesta pikkupullo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti