Tänään sain mahdollisuuden nauttia käsienhoidosta ja kuorinnan sekä puhdistuksen sisältävästä kasvojenhoidosta. Kiitos ystävällisen aviomieheni, joka oli ostanut lahjakortin Day Spahan. Olipahan mukavaa. Kyllä nyt passaa ruskettua.
Käväistiin myös jokakesäisillä kukkaostoksilla Sundomin kukkatorilla. Siellä on paaaaljon kauniimpia ja isompia amppelikukkia kuin Kivihaan Kukkatorilla. Että sinne vaan niin kauan kuin siellä niitä on. Viime kesänä olimme hieman myöhässä, mutta sain kuin sainkin ihannoimanivärisiä miljoonakelloja. (Katso väri edellisestä kirjoituksesta.)
Mutta mitä kummaa tänä vuonna on tapahtunut? Joka paikassa (itse asiassa olen käynyt kahdessa) on tosi paljon keltaisia kukkia, sekä amppelisellaisia että muita. Ostin Lepikon pääovelle keltaisen miljoonakelloamppelin ja kahteen laatikkoon laitoin sinisten ja keltaisten orvokkien keskelle keltaiset daaliat. Sopivat sinne tosi hyvin, kun iltapäivällä siellä on varjoisaa. Antavat sinne väriä. Mutta en keltaista parvekkeelleni halua.
Itse asiassa jäin ilman aniliininpunaisiakin. Niitä ei yksinkertaisesti ole tänä kesänä. Muutaman aika pienen amppelin olen nähnyt. Ja miljoonakelloja haluan, ne ovat niin helppohoitoisia ja kukkivat koko kesän eivätkä piittaa melkein jatkuvasta merituulesta. Niin eikä niitä tarvi nyppiä. Ja siitä väristä sitten. Oli pakko ottaa keltaiseen taittuva punainen - ei oranssi sentään. Reunoille otin lumihiutaleet. Mulla kyllä tuo matikkapää on tainnut hukkua kukkien sekaan, kun otin neljään laatikkoon neljä kappaletta lumihiutaleita ja ajattelin niiden riittävän kaksi per laatikko. No pakko hakea lisää. Miljoonakelloamppelin jaan aina kahdeksi puukolla ja istutan parvekelaatikkoon.
Muuten huomaan tässä kirjoittaessani, että tuo oikea pikkusormeni, joka on ollut puoli vuotta aika kipeä. Ja on muuttunut koukkuiseksi ja päimmäinen nivel on paksuuntunut ja tosi arka, niin arka, että olen joutunut kehittelemään tuen sormeen, että kirjoittaminen sujuisi normaalisti. Lienee nivelrikkoa eikä nivelreumakaan ole poissuljettu. Nyt siihen ei tämä kirjoittaminen satu ollenkaan. Kummallista! Mahtoikohan se manikyyri auttaa siihen? Ja huomasin päivällä, ettei käveleminenkään sattunut lonkkiin. Hei, oonko tulossa terveeksi?
Eikä blogikirjoitusta ilman ruokajuttuja. Keittää päräytin todella hyvän vihanneskeiton. Kasvisliemessä keitin pehmeäksi varhaiskaalta, pakastettua parsa- ja kukkakaalta ja keltasipulia. Kun ne olivat pehmeät, lisäsin hienonnettua persiljaa ja mausteeksi timjamia ja valkopippuria. Sitten vielä pilkoin sekaan sulamaan paketin mustaa, vahvaa Koskenlaskijaa. (Mitä on muuten suomeksi "förestående forskare"? tietenkin etukenossa seisova koskenlaskija. hihii, tää oli ruåttia taitaville) Kun juusto oli sulanut, soseutin keiton ja lisäsin vielä hieman vaaleaa kastikejauhetta saostamaan keiton ja tietenkin piti hieman vielä antaa kiehua. Eikä suolaa ollenkaan. Oli kyllä maailmanhyvää!! Kokeile vaikka!
Niin ne parvekekukat
Kyllähän tuo punainen väri olisi saanut olla edes syvä punainen, mutta näillä on nyt mentävä tämä kesä.
Pelastuksen ajan ihanuus: Jes. 35:6—10 ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niin kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti