tiistai 31. toukokuuta 2011

Terassikirjoitus


Istuskelen ilta-auringossa täällä merenpuoleisella terassilla. Lämpöä on sellaiset +28, kun aurinko-kulta ei ole pilvessä. Ruudn näkymät on tosin hieman heikot, kun pakkaa eniten näkyä oma kuva.


Eilen siis oli kesäkukkien istutuspäivä. Tuli laitetuksi multiin 50 pelargoniaa, 70 lobeliaa ja 21 begoniaa. IsoM kiikutti ja kumosi mullat laatikoihin, minä sekoittelin kanankakat ja työntelit kukat multiin. Komiaa vain pakkaa olemaan - kato vaikka



Nämä näyttävät tässä heikossa näkymässä nähtynä olevan pikkuterassin begonioita. Olivat kyllä komeita.



Ja tässä pelargonioita lobelioineen


Keskipäivän käytin perennapenkin kunnostamiseen. Joskus alkuvuosina täällä ostin pisamakelloa, joka on ihan nätti kasvi, mutta se raato leviää kuin tauti. Nyt  yritin kitkeä jokaisen näkemäni taimen ja revin juuria niin paljon kuin löysin. Toinen leviävä on isoruiskaunokki, jota myös kitkin, mutta vain liikoja. Sitähän piti kyllä jättää muutama mätäs.



Ei oo enää oikein paljon hajua siitä, mitä kaikkea tämä penkki sisuksiinsa kätkee, mutta tullevat sieltä aikanaan näytille sen verran, että ne voi tunnistaa.


Aamulla oli aikainen herätys jo ennen seitsemää, kun piti viedä auto huoltoon kahdeksaksi. Korjauksen piti kestää pari tuntia. Kun isoM viiden tunnin jälkeen kyseli joko auton pian saa, sanoivat, ettei sitä ole vielä otettu edes työn alle. Kaiken kaikkiaan hortoiltiin kaupungilla ja oltiin lopuksi Liisalla ja Kajlla hoidossa. Seitsemän tuntia sai autoraukkamme olla siellä korjaamolla kaiken kaikkiaan. Oli kyllä korjaaja antanut 20 rosenttia alennusta odotuksesta. No lämmittihän se edes vähän.


Viime viikolla olin kahtena päivänä hoitelemassa välipoikaa (häntä yhtenä päivänä) ja lapsia. Angiina teki toisen hyökkäyksen perheeseen. Jussi ja Nelly sairastuivat uudelleen. Tällä viikolla ei sitten olekaan muita menoja kuin perjantaina Day Spahan nauttimaan kasvo- ja käsihoidosta, jotka sain äitienpäivälahjana. Mukavaa odotettavissa.


Nautin kesästä aivan tavattomasti. Täällä Lepikossa vain nuo luonnon äänet pakkaa hukkua autojen melusaasteeseen tuolta penkereeltä. Ei uskoisi, miten vilkas liikenne siinä on, moottorien ääni kantautuu vettä pitkin yhtenäisenä humuna ja voittaa usein lintujen konsertinkin.


Rastasemo muuten rakensi pesän aivan keittiön ikkunan alle japaninmarjakuuseen. Vai kerroinko sen jo? No nyt siellä jo kovalla tohinalla haudotaan. Samoihin aikoihin - siis pesäntekoaikoihin -aorava kipitteli kuusen runkoa ylös ja alas rakentaessaan pesänsä puun latvaan. Ja isoM:n rakentamaan pönttöönkin on saatu asukkaat, lienevät peippopariskunta. Lahdella uiskentelee isokoskeloita, joutsenia ei ole näkynyt vähään aikaan. Lokilla on tapana tehdä joka kesä pesä rannan läheisyydessä olevalle kivelle, mutta ei vielä kertaakaan ole nähty siellä poikasia. Aina ovat jotkut nälkäiset ehtineet ennen munien kuoriutumista käydä pesällä. Nyt just on kova kirkuna tuolla. Joku iso lintu ajoi lokkeja tai sitten päinvastoin, en saanut selvää kuka ketä ajoi, mutta kova lentosirkus ja meteli on käynnissä. Nyt näyttää siltä, että lokkiparvi on ajamassa sitä isoa lintua pois. Nämä äänet voittavat autojen äänet. Tarkistin tuossa lintukirjasta, että luultavasti se petolintu oli haukka. Se käväisi tuossa läheisessä koivussa, joten nänin sen aika läheltä.


Olen kyllä täällä asuessa oppinut tunnistamaan aika monia lintuja kirjan avulla. Vaikka vieläkin tietämykseni linnuista on tosi vähäinen.


Palatakseni vielä kesäkukkiin, tarkoituksena on jonain päivän - ehkä jo huomenna, käväistä Sundomin kukkatarhalla etsimässä omiin parvekelaatikoihin kukkia. Haluan aniliininpunaista miljoonakelloa. Mulla on tapana ostaa iso amppeli, jonka sitten - tai siis sen kukan - jaan kahtia ja istutan kahteen laatikkoon ja sitten jotain roikkuvaa siihen lisäksi.


Näin - tai



Näin


Saa sitten nähdä, mitä sieltä löytyy. On kyllä tainnut olla melkoisen kukkakeskeinen tämä blogini viime aikoina. Mutta tämä ajankohdasta johtuen.













Jesaja: 35:1—2 ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.”


 


 

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...