lauantai 2. heinäkuuta 2011

Varhainen lintu


Heräsin viiden paikkeilla ja nousin kuudelta, kun ei uni enää silmiin saapunut. Vetäisin joggarit ja puseron yövaatteiden päälle ja lähdin ulos käveleskelemään ja nauttimaan kosteasta aamusta. Ilma oli eilisen sateen jäljiltä hapekasta, linnunlaulu kuului kerrankin, kun autot eivät vielä olleet heränneet ja aiheuttaneet melukohinaa tuolla Raippaluodon sillalle johtavalla penkereellä. Ihana aamu!


Takaisin sisälle ja aamutoimien jälkeen pyörälle. Tarkoituksena oli hakea vain lehti Alskatintien heittolaatikosta, mutta teinkin muutaman kilometrin lenkin ihaillen mahtavaa merimaisemaa. Penkereen rannalla joutsenpariskunta lillui yhden poikasensa kera suloisen näköisenä. Kiittelin Taivaan Isää siitä, että ollaan saatu viettää yhdeksän vuotta näin kauniissa maisemissa ja vielä puoli vuotta jäljellä. Missäköhän se meidän uusi koti oikein onkaan?


Asiasta kolmanteen. Luin eilen loppuun Helinältä lainaamani (joka oli lainannut sen kirjastosta)  Kunnes kuolema vapauttaa -nimisen kirjan. Olihan tarina! Ja vielä tosi! 14-vuotias tyttö joutui 27-vuotiaan miehen vangiksi ja pahoinpitelemäksi melkein kolmen vuoden ajaksi. Ja täällä Suomessa! Vähän mietin, että emmekö me ihmiset tosiaankaan välitä naapureistamme (lue lähimmäisistämme) sen vertaa, että kutsuisimme edes poliisit, jos naapurista kuuluu kauheita! Kirja lienee kirjoitettu päiväkirjamerkintöihin tukeutuen, niin tarkasti kaikki tapahtumat oli kuvattu. Ei mitenkään loistavaa, mutta silti ihan luettavaa tekstiä. Ehkäpä juuri tämän takia kirja ei ole saanut isompaa menekkiä. Tai mistä minä sen menekin tiedän, arvelen vain, kun kirjasta ei ole puhuttu. Kustantajakin kovin tuntematon.


MakkaRRamies ja siskonsa olivat eilen täällä huvittamassa meitä, kun äitinsä oli ostoksilla. Mukava vaikkakin sateinen päivä. Ei siis voitu ulkoilla ollenkaan. No pikkumies nukkui päikkärit ulkona ja heräsi pää märkänä. Edelleen on melkoisen seisova ilma, joten odotettavissa lienee ukkosta.


Maanantaina tulevat Munnin tytär Katriina ja tyttärensä Johanna vierailulle. Tiistaina lähdemme sitten kohti Kuusamoa, jossa on Pesosten sukujuhla. Viivymme matkalla viikon verran. Se lieneekin sitten ainut lomamatkamme tänä kesänä. On tuo Munnin jalka vihoitellut aikalailla ja estänyt enempiä matkoja. Nyt kuitenkin ehkä (!) jo paremmalla puolella.


Eilen tuli postissa ylläri. Olin osallistunut Hyvä Sanoma -lehden äänestä paras juttu -kisaan ja voitin cd:n. Pitkän kirjan lauluja - eli vanhoja hengellisiä lauluja uudelleen sovitettuina ja nuorempien esittäminä. Tosi hyvä levy.


Nyt Munnikin kuuluu nostavan tummansinistä laskoskaihdinta ylös, joten lienee herännyt. Siispä keittiöön!



Psalmit 59:17 – 18 ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.”

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...